Putte-Possun nimipäivää eilen vietettiin, vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin tikkukaramellit heille tarjottiin, sitten vielä pullakahvit keitittiin,
:,: ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saannut olla siellä mukana. :,:
Nimipäiväsankarille puhe pidettiin. Puhe oli vitsikäs ja sille naurettiin.
Putte-Possu punasteli ensin hämillään, sitten röhkäs kiitokseksi mielissään,
:,: ja siellä kaikilla.... :,:
Leikit siellä leikittiin ja laulut laulettiin, avaintakin kätkettiin ja laivaa lastattiin.
Viimein sentään kotilättiin kaikki matkattiin, siellä kohta rinnatusten uinuttiin,
:,: ja siellä kaikilla.... :,:
Tuli väistämättä tuo lastenlaulu mieleen kun katsoin kotimaista Kadonneen jäljillä-jaksoa. Siinä Aino (ent. Irina) löysi siskonsa ja katseli häävideota ja valokuvia perhejuhlista. Silmissä oli lasittunut, surullinen, hieman poissaoleva ja ehkä hiukan katkerakin ilme. Ilme, joka kertoo siitä, että katsoja olisi halunnut olla mukana näissä hienoissa hetkissä, mukana iloitsemassa tai tukemassa sisaruksiaan. Jakamassa hetken ainutlaatuisuuden.
Tunnistin sen ilmeen, minulla oli ja on edelleen, samanlainen olo kun katselen veljeni perheen kuvia eri tilanteista. Voi kunpa oisin saanut olla mukana! Onneksi tulevaisuudessa saankin olla mukana heidän elämässsään ja kokea heidän kanssaan hienoja juhlahetkiä.
Olen luvannut veljelleni erään hänelle erityisen tärkeän asian selvittämisen. Olen asettanut itselleni dead linen vuoden loppuun. Olen edistynyt jo jonkin verran, mutta viime silaus puuttuu ja sen saamikseksi olen valmis käyttämään aikaa ja voimavaroja. Lähes keinoja kaihtamatta. Onneksi sain myös apuvoimia asiaan, apuvoimat käyvät tällä hetkellä omia tutkimuksiaan tahollaan, minä jatkan omiani täällä. Tätä on vaikea selittää, mutta minulla on tunne kuin olisin sen velkaa sekä veljelleni että itselleni; tekisin sen eheyttääkseni menneisyyttä, saadakseni itselleni oikeutuksen olemassaolooni ja ehkä ihan pikkuisen piruuttani näyttääkseni, että mitä taakseen jättää sen edestään löytää.
Eikö se riitä että sä saat jo hengittää, pitääkö tehä kaikesta niin hiton iso juttu? Luuletko oikeasti saavuttavasti tolla toiminnalla yhtään mitään?
VastaaPoistahei vaan anonyyni. onko tullut mieleen että ahkäisy on keksitty jos ei halua lasta. ja kyllä toiminnalla on saavutettu ainakin yksi rikkomaton ja pyyteetön ystävyys jota kukaan ei voi rikkoa. kiitos siitä siskolle.
Poistano niin anonyymi puollustele "äitiäni" ihan rauhassa ja kun olet sen lopettanut niin vedäppä pääsi pois sieltä pehmoisesta pumpuliperseestä pois. nimittäin ollessani kuusi vuotias muista helvetin hyvin tuon päivän kun tuo kerttu lähti ostamaan tupakkaa kioskilta ja se reissu vei kahdeksan vuotta ennenkuin tapasin äitini uudelleen. se pisti pienen pojan pään aika sekaisin. en tiedä mistä huono perus koulu menestys johtui mutta tämä saattaa olla tekijä taustalla. kuvittele itsesi siihen ja sen lisäksi "äidin" kertoma isä on ihan täyttä paskaa(antaaksi kielen käyttö)keksitty nimi jota väitti toisen siskoni isäksi myös. no sisko saa sen uskoa jos tahtoo mutta me mairan kanssa emme. itseäni vituttaa, totuutta en varmaan saa koskaan selville ja joku ummikko kommentoi anonyymina että on se kerttu kiva. voi jumalauta ota selvää faktoista ennen kuin ruikutat! osaa se kerttu olla kiva sitä en kiellä mutta luottamaan siihen en rupea KOSKAAN!
Poista:D Eihän sitä tiedä mitä tässä vielä saavuttaa, maailman rouvuuden? Iso juttu tämä on, minulle. Ei tämän asian suuruutta varmasti ymmärrä jos ei ole itse kokenut.
VastaaPoistaTotta helkkarissa adoptio on kokonaisuudessaan iso juttu! Ja jokainen tähän asiaan liittyvä askel on osaltaan jotain suurta. Ihan varmasti Maira tekemisillään saavuttaa paljon, itselleen ennen kaikkea! Eikä hänen tarvitse toimintaansa kenellekään selittää tai sille oikeutusta hakea. Onko joltain pois, että Maira kirjoittaa omista tuntemuksistaan? Suomessa kun vallitsee sananvapaus ja kenenkään ei ole pakko tätäkään blogia lukea. Tsemppiä "projektiisi"! ;)
VastaaPoista