Lähden viikonlopuksi kahteen eri adoptiotapahtumaan, toinen on Pelastakaa Lapset ry:n tapaaminen aikuisille adoptoiduille ja toinen on Naf:in ensimmäinen kokoontuminen ja suunnitelma olisi pistää siitä ihan virallinen ry pystyyn viikonloppuna. Naf:in tiimoilta minua myös haastatellaan Hufvudstadsbladetiin, tällä kertaa olen haastattelussa omalla nimelläni ja kuvallani.
Odotan viikonloppua paljon, tapaan Naf:in kautta tapaamani hyvän ystäväni sekä muita samassa elämäntilanteessa eläviä ja asian tärkeyden, suuruuden ja mullistavuuden ymmärtäviä ihmisiä. Ei tätä asiaa tosiaan voi käsittää sellainen ihminen, joka ei ole tätä kokenut. En minäkään käsittänyt ennen viime kesää. En ole ikinä tuntenut ketään adoptoitua.
Ajattelin käydä myös teatterissa samalla kertaa, menen Q-teatterin näytelmään Harvala; se on saanut hyvät arvostelut monelta eri kriitikolta. Myös Kiasma on ohjelmassa viikonloppuna, en ole aiemmin viitsinyt mennä sinne, koska olen enemmän klassisen taiteen ystävä. Ateneum on lempipaikkani Helsingissä, vietän siellä aina useamman tunnin käydessäni. Mutta nyt on aika avata mieli myös nykytaiteelle ja avartaa näkökulmaa myös sen osalta. Siellä on itseasiassa aika kiinnostavia ohjelmistoja tällä hetkellä. Voin jopa tykätä; siitä vessanpönttöinstallaatiosta en innostunut.
Vaikka en Tony Halmeesta ihmeemmin välittänyt, niin hänen määritelmänsä nykytaiteesta on mielestäni aika osuva: "Mitä hyötyä meille yleensä on koko Kiasmasta? Mä takaan sen, että jos mä väännän kunnon maissipaskat kattilaan ja lyön siihen propellin pystyyn ja vien sen yöllä salaa Kiasman näyttelyyn jonkun feministilesbotaiteilijan nimellä, niin siellä on helsinkiläiset taidekriitikot seuraavana päivänä lääpällään kehumassa että onpa uskomattoman hienoa taidetta." Mutta menen avoimin mielin, ehkäpä tuo Tonyn lasahdus tuntuu sitten tyhmältä. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com