Raiskaus

On kuulema tapahtunut raiskaus vuoden 1980 kesällä. Juuri siihen aikaan kun minut on pantu alulle. Nainen on otettu vastoin tämän tahtoa ja tuloksena on tapahtunut solun jakautuminen ja myöhemmin siitä on muodostunut sikiö. Sikiö muuttui lapseksi ja lapsi syntyi huhtikuussa 1981. Lapsi olen minä.

Ennen kuin luin Pelastakaa Lapset ry:n paperit, olisin voinut uskoa tämän tarinan, mutta en enää. Raiskaus on vakava asia, joka tuhoaa monen naisen elämän jos ei ihan loppuelämäksi, niin ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sillä ei pidä leikkiä tai peitellä omaa menneisyyttään. Raiskaus on vakava syytös myös tekijää kohtaan, tässä tapauksessa tekijä on ollut edesmennyt jo useamman vuoden, joten hän ei voi puolustautua. Hyvä kohde siis.

Miksi en usko raiskaus-tarinaan? Tässä muutama ristiriita.

• miksi raiskattu nainen säilyttää kirjansa raiskaajan osoitteessa lähtiessään synnyttämään - vasta useampi kuukausi raiskauksen jälkeen? Miksi hän ei lähtenyt saman tien ja muuttanut vakituista osoitettaan vaikka matkustajakotiin?
• miksi keksiä Pelastakaa Lapset ry:lle tarinaa työnantajasta ja rakastajasta, joka ei halua lasta? Miksi ei kertoisi samantien raiskauksesta vaikkei syytettä haluaisi nostaakaan? Pelahan ei olisi nostanut juttua miestä vastaan vaan olisi toiminut ihan kuten nytkin on tapahtunut.
• kuka raiskattu nainen lähtee 5kk synnytyksen jälkeen vieraalla paikkakunnalla vieraiden miesten porukassa ryyppäämään? Monesti raiskattu nainen ei voi olla edes oman aviomiehensä lähellä.
• kuka raiskattu nainen vielä palaa raiskaajansa luo synnytyksen, huostaanoton ja adoption jälkeen?

Ok. Onhan toki niitäkin naisia, jotka ovat manipuloituja, alistettuja ja peloteltuja palaamaan raiskaajansa luo, mutta käsitykseni mukaan Kerttu ei ole niin reppana vaan hän on "rempseä ja mahtipontinen" kuten häntä on kuvattu mm. Pelan papereissa. Vaikea kuvitella häntä palaamaan pahantekijänsä luo. Hän olisi varmasti pakannut kimpsunsa ja kampsunsa ja vaikka kävellyt tiehensä mieluummin kuin jäänyt useammaksi kuukaudeksi samaan talouteen miehen kanssa, joka on häneen kajonnut ilman lupaa. Varsinkaan kun lupaa tuskin on tarvinnut anella, olivathan he suhteessa keskenään.

En usko tätä tarinaa siis pätkääkään. Harmi, ettei tarina tullut mieleen aikoinaan jolloin se olisi ollut varmasti uskottavampi. Eikä tarinasta saa uskottavampaa edes sillä, että sen kertoo pojalleen sekä muille miespuolisille läheisilleen. Sillä saattaa saada myötätuntoa huonossa tilanteessa ja siten laimentaa tilannetta, mutta se on hyvin yksipuolista eikä todellakaan kosketa kaikkia osapuolia. 

Minua on biologisesti ja kasvatuksellisesti siunattu kipakalla luonteella ja kärkevällä kielellä ja niitä kahta valttikorttia tulen käyttämään jatkossa enemmänkin mikäli tämän kaltaiset raiskaus-väitteet vielä lisääntyvät. Totuus kaivetaan esille vaikka korkkiruuvilla jos ei muuten onnistu. Valehtelulla ja valehtelulla on eronsa ja kun kehiin vedetään puolustuskyvytön edesmennyt ihminen niin ollaan jo siinä rajalla...ei, raja on jo ylitetty, että hommassa mennään liian pitkälle. Totuus ei pala tulessakaan ja oikeus voittaa, mitä tahansa ei voida heikommistaan puhua.

Unet ja ikävä

Olen nähnyt nyt muutaman yönä unta biologisista sukulaisistani sekä kummitytöstäni.

Ensimmäisessä unessa olin isoveljeni kanssa lapsia ja rakensimme hiekkalinnaa kalliolla! Ei ollut mitenkään omituista, että kalliolla oli juuri sen verran hiekkaa kuin hienon linnan rakentaminen vaati. Meillä oli älyttömän hauskaa sitä rakentaessa ja teimme sitä erittäin huolellisesti. Siitä tuli hieno!

Toisessa unessa oli kummityttöni ja veljenlapset. Tulin jostain reissusta ja parkkeerasin autoni tyhjälle parkkipaikalle ja menin johonkin rakennukseen. Näin ikkunasta kuinka kummityttöni ja veljenlapset kävelivät kauempana, tunnistivat autoni ja juoksivat luokseni. Siitä tuli äärettömän hyvä mieli, ajattelin unessa että he ovat iloisia kun olen tullut ja minulla oli sellainen hyvä ja rakastava olo koko päivän herättyäni.

Sitten oli vähän sekavampi uni, mutta hauska sekin. :) Biologinen mummuni oli käymässä täällä kotikylässäni ja kävelimme ympäriinsä täällä. Osuimme talolle, jossa mieheni serkku muka asui, ja menimme kylään. Kyselin naiselta, onko hän mieheni serkku kun mieheni ei tunne heitä ja nainen vastasi olevansa. Sitten yhtäkkiä uneni hyppäsikin työpaikalleni, jossa työkaveri toi eteeni ison salaatin ja kertoi pikkuveljeni tilanneen sen minulle puhelimitse lounaaksi. :D Siis niin pimeä käänne, ettei tosikaan! :D

Olen lähdössä tapaamaan biologista serkkuani oletetun biologisen isäni puolelta, samalla tapaan myös setäni. Pikkuveljeni ei ole vielä ehtinyt paikkakunnalle, joten teen sitten uuden reissun kunhan hän ehtii sinne asti. Jännittää toki tuo serkun ja sedän tapaaminen, mutta hyvällä tavalla. Saan varmasti uutta tietoa isästäni ja juuristani siltä puolelta. En malta odottaa!