Biologisista vanhemmista

Monessa adoptiosta kertovassa jutussa kerrotaan biologisten vanhempien mentaalitaustasta. Monen takaa löytyy todennettua psykopatiaa ja narsismia, jopa skitsofreniaa ja muita mielenterveysongelmia. Aika järkyttävää minusta.

Tämän oon myös ihan omakohtasesti voinut todeta kun olen kuullut ensikäden tietoja muiden adoptoitujen biologisista vanhemmista. Joskus esimerkiksi psykopatia saattaa periytyä kasvatuksen kautta, siis lapset omaksuvat psykopaattisen tavan olla ja elää kun eivät muustakaan tiedä ja pitävät vanhempansa tyyliä normaalina. Ei se ehkä hirveän yleistä ole ja varmasti häviää siinä vaiheessa kun lapsi on sen verran iso ja itsenäinen, että osaa ottaa etäisyyttä kotiinsa ja huomaa, että muullakin tavoin voi elää kuin mitä vanhemmat on opettaneet.

Psykopaatti ja narsisti-leiman saa nykyään aika helposti, liiankin helposti. Ihmiset luokittelevat toisiaan ilman, että ovat ottaneet asioista tarpeeksi selvää. Jos joku on hiukan hankala niin heti ollaan sanomassa, että henkilö on mieletään sairas psykopaatti! Hyvä kun tuohon liian helppoon leimaamiseen on havahduttu, ja ihan naistenlehdissä varoitellaan tekemästä liian jyrkkiä arvioita ihmisestä tietämättä taustoja tarkemmin. Pakko pistää tähän ihan Kauneus ja terveys-lehden artikkeli linkkinä: Sinä, minä, psykopaatti.

Aikuisten adoptoitujen tapaaminen

Kävin Helsingissä ja päätin kirjoittaa tänne vähän kuulumisia tapaamisesta. Kyseessä oli siis Pelan ja Aikuiset Adoptoidut ry:n yhteinen tapaaminen, jonka aiheena oli varhainen vuorovaikutus ja sen merkitys adoptoidun elämässä, alustajana toimi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
Sinkkosen osuus alkoi mielestäni hieman jaarittelevasti, hän kertoili sinällään mielenkiintoisia yksityiskohtia mm kv-adoptoitujen lasten terveystilastoista, mutta kun ne nyt eivät sinä päivänä jaksaneet kiinnostaa kun aiheen piti käsitellä varhaista vuorovaikutusta tai sen puutetta ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Aiheeseen päästiin lopulta mutta aika loppui kesken juuri kun päästiin keskustelun makuun kunnolla. :/ No, mutta sain itselleni ainakin hyviä näkökulmia Sinkkoselta ja uutta tietoakin.
On hienoa olla porukassa, jotka ymmärtävät tasan mitä itse ajattelee. Usein ulkopuolisen on hankala käsittää mitä tarkoittaa kun on onnellinen perheestään mutta silti jumalattoman surullinen yhtä aikaa tai kun olisi halunnut elää tätä elämää mutta omaten sen toisen suvun kuitenkin kanssa. Biologisten vanhempien olemassaolo on aika turha kun on hyvät adoptiovanhemmat, mutta se muu suku siellä niiden takana! Se koko maailma! Ne veljet!
Myös pirullisille ja vihaisille tunteille on tuossa porukassa tilaa. Siellä saa vihata rauhassa ketä haluaa, saa olla katkera ja halveksia. Saa tehdä roisia pilaa ja nauraa paskaista naurua menneille. Se on puhdistavaa. Välillä on vaan pakko päästää ne negatiiviset ja ikävät tunteet pintaan, puhdistaa pöytää. Tuossa porukassa se on turvallista.

Hyvää isänpäivää!

Hyvää isänpäivää kaikille viidelle isäehdokkaalleni, keitä ne kolme sitten ovatkaan, kynttilän sytytän kahdelle todennäköiselle tässä illan päälle. Omaa isääni juhlimme tänään meillä, olemme kutsuneet omat vanhempani sekä appivanhemmat meille syömään.