Pikkusisko!

Vaikka olen aiemmin sanonut, etten mistään mielijohteesta tule pikkusiskolle itseäni paljastamaan ennen kuin hän on vanhempi ja kypsempi asiasta kuulemaan, kerroin kuitenkin itsestäni hänelle eilen.

Olen saanut monelta sellaista palautetta, että pitää pikkusiskolle kertoa. Hänellä on oikeus tietää. On tietysti, en ole ollut eri mieltä mutta pelännyt miten hän suhtautuu ja meneekö hänellä Kertun kanssa välit poikki, koskapa Kerttu ei halua kuulla minusta mitään.

Eilen tapasin biologisen isäni etsintäreissulla pikkuveljeni isän ja hän sanoi minulle myös, että Pikkusiskolle kannattaisi kertoa. Keskustelin aiheesta myös Empun kanssa ja tulimme siihen tulokseen että neuvottelenpa vielä veljien kanssa kun Pikkusiskon paremmin tuntevat.

Isoveli kehotti kysymään Pikkuveljeltä, tietääkö Pikkusisko asioista mitä ja luuleeko että osaisi suhtautua. Pikkuveli oli sitä mieltä, että ehdottomasti PIkkusiskon pitäisi saada tietää ennemmin kuin myöhemmin ja näin ollen rohkaistuin kirjoittamaan hänelle fb-viestin. En saanut vastausta ja ajattelin, että hän ei ole hoksinut sitä sieltä "muut"-kansiosta. Laitoin kaveripyynnön perään tänään ja Pikkusisko hyväksyi sen!

Olin vähän varuillani hänen suhtautumisestaan, mutta täytyypä sanoa että Pikkusiskoni on harvinaisen kypsä ja fiksu tyttö ollakseen "pahimmassa" teini-iässä! ;) Vai kultaako aika muistot ja muistan itseni olleen erityisen kiltti ja fiksumpi kuin kukaan muu enkä siksi voi uskoa, että joku muukin olisi... Juttelimme pitkään fb:ssä ja heti kävi selväksi, että meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samoja luonteenpiirteitä! Tästä on hyvä jatkaa sisarsuhteen rakentamista!

Hieman minua tietysti pelottaa, mitä Kerttu sanoo kun saa asiasta tietää. Jos hän on fiksu, hän käsittää ettei tämä muuta mitään. Menneiden aikojen tekemiset on menneitä, ei ne vaikuta enää nykyiseen suhteeseen tms. Ainakaan niiden ei pitäisi vaikuttaa. Haluan olla Pikkusiskoni kanssa tekemisissä, vaikka Kerttu ei haluaisi olla minun kanssani tekemisissä. Meidän välimme minun ja siskoni suhteeseen ei liity mitenkään, toivottavasti Kerttu hoksaat sen itsekin!

Hieman tietysti vielä harmittaa isosiskoni suhtautuminen minuun, mutta hän on äitinsä tytär ja eniten saman luonteinen, joten en odota ihmeitä. Onneksi minulla on rakkaat veljeni sekä nyt ihana pikkusisko!

Suku alkaa olla selvillä biologisen äidin puolelta, biologisen isän puolelta minulla ei tiettävästi ole sisaruksia mutta serkkuja ja pikkuserkkuja ja heidät haluan vielä selvitellä.

Vihdoin oikea tieto biologisesta isästä

Viimein kävi uteliaisuus omiin juuriin ylivoimaiseksi ja päätin, että lähden käymään syntymäpaikkakunnallani. Hyvä ystäväni ja entinen työkaverini lähti henkiseksi tueksi - yksin en olisi uskaltanut lähteä! Kiitos!!!

Minulla oli osoite, missä Kerttu oli kirjoilla syntymäni aikaan (osoitetieto tuli väestörekisterikeskuksen verkkopalvelusta). Ajoimme osoitteesen mutta emme löytäneet oikeaa talonumeroa. Päätimme kääntää auton tien päässä olevan talon pihalla ja huomasimme, että pihassa työskenteli joku mies. Menin kysymään, missä hakemamme talo on. Tietysti mies oli hiukan varautunut ja ihmeissään kun ventovieras nainen tulee kyselemään moisia, tie oli niin syrjässä ettei sinne ihan nuin vain kukaan eksy!

Selitin asiani ja sanoin, että etsin biologista isääni ja että minun ensimmäiseksi osoitteekseni on merkitty hakemamme osoite. Kerroin myös biologisen synnyttäjäni nimen, joka aiheutti ahaa-elämyksen! "Kyllähän minä Kertun muistan, oli isäni serkun naisystävä!" Eli tapasin yllättäen pikkuserkkuni! Saimme kutsun miehen taloon kahville, ja vaimonsa otti meidän myös lämpimästi vastaan.

Biologinen isäni on kuollut vuonna 2009, saanut pahan astmakohtauksen pakkasella postia hakiessaan ja kuolla kupsahtanut tien poskeen. Esko (Mannila) asui veljensä Erkin kanssa, olivat molemmat aikamiespoikia. Myös Erkillä oli avioton ja tunnustamaton lapsi, joka tosin oli julkinen salaisuus ja koko kunta tiesi tytöstä. Saimme koordinaatit veljesten haudalle ja matkalla tapaamaan pikkuveljeni isää kävimme katsomassa biologisen siittäjäni hautaa. Samaan hautaan on haudattuina myös veljesten vanhemmat - minun isovanhempani. Kylläpä tuntui hölmöltä katsoa heidän syntymävuottaan, 1892. Biologinen siittäjäni oli sen verran vanha, että hänen vanhempansa ovat syntyneet "pari vuosisataa" sitten!

Biologisen isän nimen tietoon saaminen tuntuu hyvältä, nyt tiedän mistä olen tullut ja minulla on taas lisää työkaluja ottaa perimästä selvää. Nyt pitäisi selvittää vielä isoveljen ja -siskon isät! ;) Olen päässyt hyvään vauhtiin tässä salapoliisin työssä niin miksipä en laajentaisi tutkimuspohjaa vielä hieman! Tätä täytynee vähän pohtia!

Samalla reissulla kävimme tapaamassa pikkuveljeni isää, joka asuu samalla paikkakunnalla. Oikein mukava mies ja vaimonsa myös. Oli oikein tervetullut ja hyväksyvä ilmapiiri. Veljeni on onnekas kun isänsä on vaimonsa kanssa pitänyt itsestään selvänä, että poika lähtee heidän mukaansa ja he kasvattavat pojan. Jos veljeni olisi jäänyt Kertun luo, en tiedä missä jamassa hän tänäpäivänä olisi. Tuskin kovin hyvässä.

Reissu oli oikein onnistunut, vielä pitää sisäistää kaikki kuulemansa ja näkemänsä. Biologisen siittäjäni perikunta on riitaisa, kuten usein jos jakamista ja sisaruksia on paljon. Pikkuserkullani ei ollut isänsä serkusta kuvaa, mutta mahdollisesti yhdellä elävällä sedälläni olisi. Aion olla häneen yhteydessä kirjeitse heti ensi viikolla ja pyytää kuvaa biol. isästäni lainaan, jotta voisin skannata sen. Näin saisin jotain konkreettista tarttumapintaa siihen, että minulla on tosiaan ollut biologinenkin siittäjä. Nyt se ei vielä tunnu ihan konkreettiselta, vaikka olenkin samalla pihalla kävellyt ja hänen haudallaan pysähtynyt.