Syyskuussa sain kyselyn osallistua haastatteluun Voi hyvin-lehdelle. Tottahan toki osallistuin ja niin toimittaja sitten soitti ja teki puhelinhaastattelun. Koska välimatkaa on Oulusta Helsinkiin jonkin verran, sovimme että lähetän omista kuva-arkistoistani kuvan juttuun.
Eilen, 13.11.13, se juttu sitten ilmestyi Voi hyvin-lehden teema-sivuilla aiheella "perhesalaisuudet". Teeman alla oli toinenkin "salainen sisko", joka oli ottanut veljeensä yhteyttä ja sai näin 60-vuotiaana sitten kaksi siskoa ja veljen. Kyllä meitä vaan tuntuu joka kiven ja kannon kolosta pompahtelevan esille, tahdottiin tai ei! Lehden toinen "salainen sisko" oli koko perheen sisarusten parissa iloinen yllätys.
Minusta oli hienoa, että sain laittaa yhden rakkaimmista valokuvistani tuohon artikkelin matkaan. Kuvassa olen veljeni kanssa vain viikko sen jälkeen kun olin puhunut hänen kanssaan ensimmäistä kertaa elämässäni.
On hienoa, että adoptiosta kirjoitetaan koko ajan enemmän ja enemmän, nimenomaan kotimaisesta adoptiosta. Olemme olleet aikalailla vaiettu aihe, lähes tabu. Lisää vaan ääntä adoptiosta! Se ei ole milläänlailla hävettävä tai piiloteltava aihe.
torstai 14. marraskuuta 2013
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Äitienpäivä
Hyvää äitienpäivää!
Kuten yhdessä vanhassa postikortissa osuvasti sanottiin "Äiti - ilman sinua ei mistään tulisi mitään" ja niinhän se on. Kerttu antoi minulle elämän ja oma, oikea, äitini opetti sitä elämään; kuten rakas ystäväni asian omalta kohdaltaan ilmaisee. Jos minulla ei olisi minun oikiaa äitiä, niin mistään ei olisi tullut yhtään mitään. En edes osaa kuvitella minkälainen elämäni olisi ollut äidittömänä jossain.
Välillä äiti käy hermoon, voi jessus meinaa hermo mennä... aina puuttumassa asioihin ja antamassa mielipidettään silloinkin kun sitä ei todellakaan kaivata. Mutta sitten jos sei sitä anna, niin tuleepa hölmö olo, vähän ontto. Jotenkin sitä oottaa, että kohta sieltä taas jotain lauotaan! ;) Hyvässä mielessä siis.. vaikka se välillä raivostuttaa. :D
Äitiltä olen oppinut kaikenlaista hyödyllistä elämässä tarvittavaa taitoa. Pyykkiä en ollut pessyt ikinä kotona asuissani - ei ollut tarvinut kun automaattinen pyykkipalvelu teki sen mun puolesta ;) mutta annas olla kun muutin omilleni 500km:n päähän ja piti eka kerran pestä pyykkiä. Äitillehän se piti puhelu ottaa, että tässä koneessa on nyt jotain tämmösiä nappeja niin mistä mää oikein painan? :D Sentään tiesin minne pesuaine laitetaan ja mitä pesuainetta käytetään. ;) Myös makaroonilaatikon teko tuotti suuria ongelmia uunin lämpötilan kanssa ja sitä piti soittaa usiasti kun eihän sitäkään tarttenut mieleensä painaa kun automaattinen lämpötilapalvelu kertoi sen puhelimessa. ;)
Eikä tosiaan äitin kanssa ole aina tyyntä. Minä olen niin räiskyvä persoona ja äiti vahva mielipiteissään, että kipinät lentelee. Mies nauroikin kerran, että 2 sekunttia meni ja sota oli käynnissä. :D Se kyllä loppuikin sitten lähes yhtä nopeaa... tai meni siihen ehkä se 2 minuuttia. ;) Niin se yleensäkin on. On ihana kun on joku, jolle uskaltaa kiukutella ja saada itkupotkuraivarit ilman, että tarvii pelätä hylkäämistä tai selän kääntöä. Sama pätee tännekin päin. Pitkävihaisuus ei ole meidän juttu.
Tänään äitienpäivänä juhlitaan anoppilassa sekä porukoilla. Soitan myös (biologiselle) mummulleni.
Äiti - mistään ei tulisi mitään ilman sinua!
Kuten yhdessä vanhassa postikortissa osuvasti sanottiin "Äiti - ilman sinua ei mistään tulisi mitään" ja niinhän se on. Kerttu antoi minulle elämän ja oma, oikea, äitini opetti sitä elämään; kuten rakas ystäväni asian omalta kohdaltaan ilmaisee. Jos minulla ei olisi minun oikiaa äitiä, niin mistään ei olisi tullut yhtään mitään. En edes osaa kuvitella minkälainen elämäni olisi ollut äidittömänä jossain.
Välillä äiti käy hermoon, voi jessus meinaa hermo mennä... aina puuttumassa asioihin ja antamassa mielipidettään silloinkin kun sitä ei todellakaan kaivata. Mutta sitten jos sei sitä anna, niin tuleepa hölmö olo, vähän ontto. Jotenkin sitä oottaa, että kohta sieltä taas jotain lauotaan! ;) Hyvässä mielessä siis.. vaikka se välillä raivostuttaa. :D
Äitiltä olen oppinut kaikenlaista hyödyllistä elämässä tarvittavaa taitoa. Pyykkiä en ollut pessyt ikinä kotona asuissani - ei ollut tarvinut kun automaattinen pyykkipalvelu teki sen mun puolesta ;) mutta annas olla kun muutin omilleni 500km:n päähän ja piti eka kerran pestä pyykkiä. Äitillehän se piti puhelu ottaa, että tässä koneessa on nyt jotain tämmösiä nappeja niin mistä mää oikein painan? :D Sentään tiesin minne pesuaine laitetaan ja mitä pesuainetta käytetään. ;) Myös makaroonilaatikon teko tuotti suuria ongelmia uunin lämpötilan kanssa ja sitä piti soittaa usiasti kun eihän sitäkään tarttenut mieleensä painaa kun automaattinen lämpötilapalvelu kertoi sen puhelimessa. ;)
Eikä tosiaan äitin kanssa ole aina tyyntä. Minä olen niin räiskyvä persoona ja äiti vahva mielipiteissään, että kipinät lentelee. Mies nauroikin kerran, että 2 sekunttia meni ja sota oli käynnissä. :D Se kyllä loppuikin sitten lähes yhtä nopeaa... tai meni siihen ehkä se 2 minuuttia. ;) Niin se yleensäkin on. On ihana kun on joku, jolle uskaltaa kiukutella ja saada itkupotkuraivarit ilman, että tarvii pelätä hylkäämistä tai selän kääntöä. Sama pätee tännekin päin. Pitkävihaisuus ei ole meidän juttu.
Tänään äitienpäivänä juhlitaan anoppilassa sekä porukoilla. Soitan myös (biologiselle) mummulleni.
Äiti - mistään ei tulisi mitään ilman sinua!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Täällä ollaan, lälläslää!
Olen tehnyt päätöksen olla olemassa. Minua ei niin vain lakaista maton alle. Olen antanut kuulua itsestäni silläkin uhalla, että siitä on "seurauksia". Tulen olemaan näkyvä ja näkyvämpi, se on varmaa.
Olin viikonloppuna Adopterade Finland rf:n (Adoptoidut Suomi ry) vuositapaamisessa sekä -kokouksessa. Meillä on selvä tavoite tulla näkyviksi ja oleviksi. Meillä on erilaiset kokemukset, joillain on ollut ihan hirveä adoptioperhe ja joillain hirvittävän hyvä. Oli voimaannuttavaa tavata ihmisiä, jotka kovista elämänkokemuksista huolimatta jaksavat uskoa huomiseen ja olla iloisia - me nauroimme hyvin paljon!
Olemme sitkeitä ja sinnikkäitä. Olemme olemassa. Tykkäsitte siitä tai ette.
KOLUMNI
Vaietut lapset
Mustavalkoisessa, vanhassa valokuvassa on hymyilevä pariskunta. Mies nojaa päätään naisen poskeen. Näkee, että heillä on läheiset välit.
Ilmoitus on Turun Sanomien lauantainumerossa, survottuna huonekaluliikkeen ja kodinkoneketjun mainosten keskelle. Siinä kysytään: "Tunnetko kuvassa esiintyvän miehen?"
Ilmoittaja tietää miehestä vähän. Nimen ja summittaisen asuinpaikan, Turku tai lähikunnat. Kuvan naisen nimi kerrotaan: hän on Hulda.
Katson ilmoitusta setäni pyynnöstä. Isoisäni piirteet ovat hyvin tunnistettavissa. Voimakas nenä ja huomattavan kiharat hiukset, jotka myös setäni on perinyt. Kuvan mies on Onni, isoisäni.
Menee vielä kaksi päivää ennen kuin isäni rohkaistuu soittamaan ilmoituksen numeroon. Se soi Ahvenanmaalla. Selviää, että meitä etsii meille ennestään tuntematon serkkuni. Huldalle ja Onnille syntyi tytär talvisotavuonna 1939, mutta vasta hänen poikansa rohkaistui etsimään kuvan miestä. Isäni ja setäni ovat saaneet uuden sisarpuolen, josta kukaan meistä ei tiennyt mitään.
Suomi on täynnä vastaavia, vaiettuja salaisuuksia. Sota ja tuore rauhanaika näkyivät ihmisten suhteissa. Puhuttiin sotamoraalin löystymisestä. Nuoret naiset ja miehet olivat kiitollisia elämästä eivätkä ajatelleet liialti tulevaisuutta.
Perheet olivat muutostilassa: toisaalta syntyi paljon lapsia, toisaalta avioerotilastoissa näkyi harvinainen piikki. Oli solmittu sota-ajan pikaliittoja tai saatu kotiin sotilas, jota ei enää tunnistanut omaksi mieheksi.
1940-luvun naisia tutkinut Kirsi-Maria Hytönen kertoo, että aviottomaan lapseen liittyi häpeää mutta myös ymmärrystä. Arki on vaikeaa. Äitiysloma oli kuusi viikkoa, eikä lastenhoitopalveluja juuri ollut. Voi olla, että karjakko-oppilaana työskennellyt Hulda otti lapsen mukaan kiertäessään maataloja.
Yhteiskunnan tuki lasten äideille oli kuitenkin vireillä: kunnissa alkoi vuonna 1944 neuvolatoiminta.
Isoisäni kuoli yli kaksikymmentä vuotta sitten, eikä Huldakaan ole enää elossa. Monia kysymyksiä jää. Tiesikö isoisäni lapsestaan? Miksi asiasta puhutaan vasta nyt, kymmeniä vuosia liian myöhään? Mitä muuta tapahtui ennen kuin isoisäni tapasi oman isoäitini?
Hytösen mukaan moni tuon ajan muisto on haudattu syvälle. Ajan psykologian mukaan asioiden oletettiin unohtuvan nopeimmin, jos niistä vaikenee. Tämän vaikenemisen jälkiä paikataan edelleen.
Jenni Virtanen jenni.virtanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimituksen varaesimies.
Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimituksen varaesimies.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Hyvää adoptoitujen päivää 13.3!
Tänään vietetään ensimmäistä adoptoitujen omaa päivää!
Tässä vielä tietoa kotimaisesta, mutta ruotsin kielisestä, adoptioyhdistyksestä Adopterade Finland rf:stä. Vuositapaaminen järjestetään Helsingissä 15.-17.3.2013. Tervetuloa! Ohjelma täältä.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Ääniä ja näkyjä
Ääniä. Ihmisiä. Tunnelma.
Istun ja kuuntelen ääniä eri huoneista. Vieraita ääniä, omia ääniä. Ihania ääniä. Puhetta, tuhinaa, hengitystä.
Maisemat on erilaisia kuin kotona, mutta kuitenkin niin kotoisia. Omia nekin. Peruskallio, perusta. Lähtökohta. Siirtolohkareita ja petäjiä. Järvi.
Istun ja kuuntelen ääniä eri huoneista. Vieraita ääniä, omia ääniä. Ihania ääniä. Puhetta, tuhinaa, hengitystä.
Maisemat on erilaisia kuin kotona, mutta kuitenkin niin kotoisia. Omia nekin. Peruskallio, perusta. Lähtökohta. Siirtolohkareita ja petäjiä. Järvi.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Sukuoikeus ja pettolapsi
Mielenkiintoista, juuri sain tietää sukuoikeudesta sekä pettolapsesta. Erittäin mielenkiintoista....
Sukuoikeus
Wikipedia
Sukuoikeus on oikeustieteellinen käsite, jolla on kaksi merkitystä.
Sukuoikeus on ihmiselle johonkin sukuun tai perheeseen kuulumisen perusteella muodostuva oikeus. Esimerkiksi perintö on sukuoikeus. Jos joku ottaa itselleen väärän nimen tai menettelee muuten vilpillisesti hankkiakseen toiselle kuuluvan sukuoikeuden, hän syyllistyy sukuoikeuden vilpilliseen anastamiseen. Siitä seuraa rikoslaissa määrätty rangaistus (rikoslaki, 39/1889, 18 luku).[1] Rikoksia sukuoikeutta vastaan ovat aviopetos eli väärän nimen tai säädyn ilmoittaminen avioliitoa solmittaessa ja avioesteen salaaminen, pettolapsen esiintuominen, lapsen vaihtaminen ja perinnön hankkiminen vilpillisin keinoin.[2]
Sukuoikeus tarkoittaa myös sukujen välistä oikeutta, joka väistyi keskusvallan aseman vahvistumisen myötä syntyneen valtiollisen oikeuden tieltä, mutta sitä esiintyy yhä luonnonkansoilla. Tällainen oikeus on sukujen välistä ja yksilön asema määrittyy suvun jäsenenä. Yksilö ei ole oikeussubjekti ja suvut ovat oikeudenkäytön asianosaisia. Halveksittavan teon tai rikoksen tehnyt yksilö joutuu suvun ulkopuolelle ja jää ilman suojaa ja oikeutta. Suvun reagointikeinona on kosto, jolloin jokainen oikeudenloukkaus voi johtaa sukusotaan. Sukuoikeutta edustaa esimerkiksi 700-luvulla eaa. syntynyt Mooseksen laki. Jo varhainen valtiollinen oikeus pyrki koston estämiseen ja rajoittamiseen. Varhaiset tapaoikeuden oikeuslähteet ovat useimmiten luetteloja loukkaavista teoista seuraavista hyvityksistä. Sukuoikeus tulee esiin esimerkiksi Ruotsin keskiaikaisissa maakuntalaeissa, joiden mukaan sukulaisilla oli oikeus surmata verekseltään kiinniotettu murhaaja. Vuoden 1734 laissa sukuoikeutta edustivat sukulunastussäännökset. Sukuoikeuden jäänteet katoavat siinä vaiheessa, kun oikeudellinen sääntely keskittyy keskenään tasavertaisten kansalaisten toimintaan.[3]
Pettolapsi on lapsi, joka toisen sukuasemaa loukaten esitetään jonkun muun naisen kuin lapsen oikean äidin synnyttämäksi. Pettolapsen esiintuominen on rikos, josta seuraa rangaistus.[1] Siitä säädetään rikoslain (39/1889) 18 luvun 2 pykälässä. Teosta rangaistaan vankeudella. Jos teolla pyritään hankkimaan hyötyä tai vahingoittamaan toista, tuomittiin aiemmin kuritushuoneeseen enintään 5 vuodeksi ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Myös yritys on rangaistava.[2]
Sukuoikeus on ihmiselle johonkin sukuun tai perheeseen kuulumisen perusteella muodostuva oikeus. Esimerkiksi perintö on sukuoikeus. Jos joku ottaa itselleen väärän nimen tai menettelee muuten vilpillisesti hankkiakseen toiselle kuuluvan sukuoikeuden, hän syyllistyy sukuoikeuden vilpilliseen anastamiseen. Siitä seuraa rikoslaissa määrätty rangaistus (rikoslaki, 39/1889, 18 luku).[1] Rikoksia sukuoikeutta vastaan ovat aviopetos eli väärän nimen tai säädyn ilmoittaminen avioliitoa solmittaessa ja avioesteen salaaminen, pettolapsen esiintuominen, lapsen vaihtaminen ja perinnön hankkiminen vilpillisin keinoin.[2]
Sukuoikeus tarkoittaa myös sukujen välistä oikeutta, joka väistyi keskusvallan aseman vahvistumisen myötä syntyneen valtiollisen oikeuden tieltä, mutta sitä esiintyy yhä luonnonkansoilla. Tällainen oikeus on sukujen välistä ja yksilön asema määrittyy suvun jäsenenä. Yksilö ei ole oikeussubjekti ja suvut ovat oikeudenkäytön asianosaisia. Halveksittavan teon tai rikoksen tehnyt yksilö joutuu suvun ulkopuolelle ja jää ilman suojaa ja oikeutta. Suvun reagointikeinona on kosto, jolloin jokainen oikeudenloukkaus voi johtaa sukusotaan. Sukuoikeutta edustaa esimerkiksi 700-luvulla eaa. syntynyt Mooseksen laki. Jo varhainen valtiollinen oikeus pyrki koston estämiseen ja rajoittamiseen. Varhaiset tapaoikeuden oikeuslähteet ovat useimmiten luetteloja loukkaavista teoista seuraavista hyvityksistä. Sukuoikeus tulee esiin esimerkiksi Ruotsin keskiaikaisissa maakuntalaeissa, joiden mukaan sukulaisilla oli oikeus surmata verekseltään kiinniotettu murhaaja. Vuoden 1734 laissa sukuoikeutta edustivat sukulunastussäännökset. Sukuoikeuden jäänteet katoavat siinä vaiheessa, kun oikeudellinen sääntely keskittyy keskenään tasavertaisten kansalaisten toimintaan.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ Rikoslaki, 18:1–3.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 1083–1084.
Pettolapsi
Wikipedia
 | Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Kerrottava ainakin miltä osin koskee Suomea ja miltä osin on yleistä |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
- ↑ Rikoslaki, 18:2.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Rakasta minut henkiin
Huomenna torstaina 14.2 tulee mielenkiintoinen dokkari ylellä. Rakasta minut henkiin. Pelastakaa Lapset ry kommentoi Facebookissa ohjelmaa näin: "Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun äiti antaa vastasyntyneen vauvansa adoptioon? Katso huomenna torstaina TV2:ssa klo 20 Ylen Silminnäkijä-dokumentti, jossa mukana asiantuntijamme keskustelemassa adoptiosta".
Kannattaa katsoa, olit sitten adoptiovanhempi, biovanhempi tai adoptoitu.
Adopterade Finland rf:llä on vuositapaaminen 15.-17.3 Helsingissä. Lisäinfoa www.adopterad.fi
Tilaisuus on ruotsin kielinen, mutta allekirjoittanut ummikko suomalainenkin osallistuu. Sanakirja ja suomea taitavat muut jäsenet kyllä auttaa jos ei ihan kaikkia ymmärrä. :) Tervetuloa mukaan kaikki!
Kannattaa katsoa, olit sitten adoptiovanhempi, biovanhempi tai adoptoitu.
Adopterade Finland rf:llä on vuositapaaminen 15.-17.3 Helsingissä. Lisäinfoa www.adopterad.fi
Tilaisuus on ruotsin kielinen, mutta allekirjoittanut ummikko suomalainenkin osallistuu. Sanakirja ja suomea taitavat muut jäsenet kyllä auttaa jos ei ihan kaikkia ymmärrä. :) Tervetuloa mukaan kaikki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)