Hyvää wappua ihmiset!
Itse en sen kumemmin vietä tätä wappua, mutta onhan se aina erilainen fiilis kun on karnevaaliaika, vaikkei sitä sen kummemmin viettäisikään. :)
maanantai 30. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Seurakuntien eri säännöt
Olen pyytänyt vikratodistuksia eri seurakunnista, koska sisarukseni ovat kaikki syntyneet vähän eri puolilla ja näin ollen heidän tietojaan ei ole ollut siellä "emäseurakunnassa", missä biol. äitini on syntynyt. Ihmetyttää tuo seurakuntien omavaltaisuus näissä virkatodistuspyynnöissä.
Olen pyytänyt niitä sukuselvitystä varten, sitähän minä teen. Sukuselvitystä. Kertun tämän hetkisestä seurakunnasta en syksyllä saanut virkatodistusta ollenkaan, sitä ei suostuttu antamaan minulle. Ok. Ei pakolla. Pyysin sen nyt uudelleen ja nyt, kuukauden odotuksen jälkeen, sen vihdoin sain. Tälläkään kertaa se tosin ei tullut ihan kivuttomasti. Seurakunnasta väitettiin, ettei sisaruksia saa virkatodistukselle jonkin uuden määräyksen vuoksi. Itseni kuitenkin sain tälle todistukselle.
"Emäseurakunnasta" pyysin sitten ihan huvikseni uuden virkatodistuksen nähdäkseni tuleeko sieltä sama tieto, ettei sisaruksia saa todistukseen. Tein tilauksen viikon myöhemmin ja sain tuon todistuksen viikossa itselleni. Tässä todistuksessa oli kaikki siellä syntyneet sisarukseni sekä biol.äitini hetu. Tuossa hänen tämän hetkisestä seurakunnasta tulleessa todistuksessa sitäkään ei ollut.
Ajattelin, että ehkä "emäseurakunta" ei ole vielä saanut tätä määräystä ja antoivat siksi sisaruksetkin siihen vahingossa, joten kun en löytänyt googlettamallakaan mitään tietoa moisesta määräyksestä, soitin maistraattiin ja pyysin sieltä vielä tahalleni uuden. Ei sanallakaan mainintaa, etten saisi sisaruksia siihen! Ihme hommaa!
Tuo ohje olla kertomatta sisaruksista virkatodistuksessa on kuulema tullut Kirkkohallituksen rekisteripäällikkö Inkeri Kranttilalta, näin kerrottiin Kertun tämän hetkisestä seurakunnasta. Yritin soittaa Inkerille, mutta en saanut häntä kiinni. Laitoin sähköpostikyselyn, haluan selvityksen mikä tämä päätös on ja mitä kaikkea se koskee, koska en löytänyt siitä mitään tietoa kun etsin.
Tämän postauksen tarkoitus on siis kertoa, että vaikka et saisi virkatodistusta syystä tai toisesta, tai saat jotain ihmeellisiä selityksiä, niin älä luovuta. :) Maistraatin virkatodistus on ns neutraali ja kokoaa kaikki yhteen asuivatpa he missä hyvänsä, joten jos sieltä vielä uusia "yllätyksiä" tulee nin ne lukevat tässä tulevassa todistuksessa.
Olen pyytänyt niitä sukuselvitystä varten, sitähän minä teen. Sukuselvitystä. Kertun tämän hetkisestä seurakunnasta en syksyllä saanut virkatodistusta ollenkaan, sitä ei suostuttu antamaan minulle. Ok. Ei pakolla. Pyysin sen nyt uudelleen ja nyt, kuukauden odotuksen jälkeen, sen vihdoin sain. Tälläkään kertaa se tosin ei tullut ihan kivuttomasti. Seurakunnasta väitettiin, ettei sisaruksia saa virkatodistukselle jonkin uuden määräyksen vuoksi. Itseni kuitenkin sain tälle todistukselle.
"Emäseurakunnasta" pyysin sitten ihan huvikseni uuden virkatodistuksen nähdäkseni tuleeko sieltä sama tieto, ettei sisaruksia saa todistukseen. Tein tilauksen viikon myöhemmin ja sain tuon todistuksen viikossa itselleni. Tässä todistuksessa oli kaikki siellä syntyneet sisarukseni sekä biol.äitini hetu. Tuossa hänen tämän hetkisestä seurakunnasta tulleessa todistuksessa sitäkään ei ollut.
Ajattelin, että ehkä "emäseurakunta" ei ole vielä saanut tätä määräystä ja antoivat siksi sisaruksetkin siihen vahingossa, joten kun en löytänyt googlettamallakaan mitään tietoa moisesta määräyksestä, soitin maistraattiin ja pyysin sieltä vielä tahalleni uuden. Ei sanallakaan mainintaa, etten saisi sisaruksia siihen! Ihme hommaa!
Tuo ohje olla kertomatta sisaruksista virkatodistuksessa on kuulema tullut Kirkkohallituksen rekisteripäällikkö Inkeri Kranttilalta, näin kerrottiin Kertun tämän hetkisestä seurakunnasta. Yritin soittaa Inkerille, mutta en saanut häntä kiinni. Laitoin sähköpostikyselyn, haluan selvityksen mikä tämä päätös on ja mitä kaikkea se koskee, koska en löytänyt siitä mitään tietoa kun etsin.
Tämän postauksen tarkoitus on siis kertoa, että vaikka et saisi virkatodistusta syystä tai toisesta, tai saat jotain ihmeellisiä selityksiä, niin älä luovuta. :) Maistraatin virkatodistus on ns neutraali ja kokoaa kaikki yhteen asuivatpa he missä hyvänsä, joten jos sieltä vielä uusia "yllätyksiä" tulee nin ne lukevat tässä tulevassa todistuksessa.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Isosti serkkuja
Pyysin syntymäpaikkakuntani seurakunnasta virkatodistuksen koskien biologista isääni. Sain kaksi A4-kokoista paperia täynnä nimiä! Wau!
Biologisia setiä minulla on neljä ja heidän lisäkseen yksi täti. Osa on jo edesmenneitä, osa elää. Heillä on kaikilla yhteensä 11 tunnustettua lasta. Sitten olemme minä ja serkkuni. Kaikkiaan siis 13 serkusta! Wau! Biologinen isäni ja hänen sisaruksensa ovat kaikki syntyneet joko 1920- tai 30-luvuilla, eli serkkunikin ovat itseäni jonkin verran vanhempia.
Virkatodistuksessa näkyy asuinpaikkakunnatkin ja yllätyksekseni eräs serkuista asuu tässä lähellä. Hieno homma! Pistin hänelle sähköpostia ja nyt odottelen mitä hän vastaa. Olisi mukava tavata myös siittäjän puoleista sukua ja tutustua heihin paremmin. Nyt sitten odotellaan, jälleen, jännityksessä, innoissaan. :) Tuttua! :D
Kesällä menen käymään setäni luona, hän kutsui minut mökilleen soittaessaan minulle syksyllä. Odotan tätä vierailua kovasti! On mukava tutustua myös siihen puoleen biologista sukuaan ja kuulla suvun ja ihmisten vaiheista.
Biologisia setiä minulla on neljä ja heidän lisäkseen yksi täti. Osa on jo edesmenneitä, osa elää. Heillä on kaikilla yhteensä 11 tunnustettua lasta. Sitten olemme minä ja serkkuni. Kaikkiaan siis 13 serkusta! Wau! Biologinen isäni ja hänen sisaruksensa ovat kaikki syntyneet joko 1920- tai 30-luvuilla, eli serkkunikin ovat itseäni jonkin verran vanhempia.
Virkatodistuksessa näkyy asuinpaikkakunnatkin ja yllätyksekseni eräs serkuista asuu tässä lähellä. Hieno homma! Pistin hänelle sähköpostia ja nyt odottelen mitä hän vastaa. Olisi mukava tavata myös siittäjän puoleista sukua ja tutustua heihin paremmin. Nyt sitten odotellaan, jälleen, jännityksessä, innoissaan. :) Tuttua! :D
Kesällä menen käymään setäni luona, hän kutsui minut mökilleen soittaessaan minulle syksyllä. Odotan tätä vierailua kovasti! On mukava tutustua myös siihen puoleen biologista sukuaan ja kuulla suvun ja ihmisten vaiheista.
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Iida Emilia
Alkuperäinen nimeni on siis Iida Emilia. Iida. Vanhempani muuttivat etunimeni, koska eivät pitäneet Iidasta. Emilia pidettiin.
Mieheni nauroi minulle ennen tämän adoption julkituloa, että kaikista äkäisistä akoista tulee lyhyitä vanhana. Minusta tulee kuulema vain 10cm mittainen kyömyistä puusauvaa heiluttava vanha kimittävä muori, "oikia Iita!" Niin... Hauska sattuma, "vanaha Iitahan" minusta tavallaan vanhana tulee...tosin en ehkä ihan 10cm mittaiseksi lyhene mutta äkäinen olen varmasti. :)
Tämä nimi homma tuli tänään mieleen kun sain puhelun biologiselta mummultani. Puhuimme tunnin niitä näitä, mummuni muisteli menneitä ja kertoili elämästä. Oli hauska kuulla omista juuristaan, mummun vanhemmista ja sisaruksista sekä pappa-vainaan vanhemmista ja heidänkin vanhemmistaan. Tavallaan kuulun tuohon historiaan Iidana, mutta en Mariana.
Huomasin miettiväni minkälaiset ydinjuuret "sillä" Iidalla on. Papan äidin isä tuli Puolasta ja mummun jomman kumman vanhemman isä Venäjältä. Etelä-Karjalan ja Savon alueelle pysähtyivät molemmat elämäänsä Suomessa elämään. Ehkei venäläinen pianonsoiton opettajani ollut aikoinaan niin väärässä nauraessaan, että olen syntynyt väärään maahan; fyysisesti olen suomalainen mutta henkiseltä olemukseltani venäläinen. Ehkä minussa elää hieman esi-isieni slaavilainen henki. Mene ja tiedä.
Kovasti slaavilainen kulttuuri on minua aina kiehtonut, kielikin mutta näin pohjoisessa ja lännessä asuessa sitä ei pahemmin tarvitse käyttää, joten en enää osaa kuin aakkoset venäjän kielestä. Ehkä heidän henkensä seuraa minua ja meitä kaikkia sisaruksia. Olen myös aina uskonut henkiin ja henkisyyteen, en niinkään hengelliseen. Ehkä ensi vuonna Kohtaamisessa saan yhteyden myös menneisiin esi-isiini tai vaikka jopa biologiseen isääni! Se olisi hienoa.
Biologisen isäni puolelta en tiedä juurista oikeastaan mitään. Sen tiedän, että sama tila on ollut suvun hallussa jo 1600-luvulta lähtien. Pitkät juuret heilläkin alueella, jossa yhdistyy Savo, Pohjois-Pohjanmaa sekä Keski-Suomi. Ovat vähän kuin ei mistään kotoisin mutta kuitenkin joka puolelta! Suvun alkuperää en uskalla edes kuvitella, kuulen sen varmasti kesällä kun menen vierailemaan setäni luo.
Mistä minä, Maria, sitten olen kotoisin? En mistään, mutta vähän joka puolelta! Tunnen olevani täältä asuinpaikkakunnaltani vahvasti, täällä olen asunut 7kk - 19-vuotiaaksi, jonka jälkeen muutin muutamaksi vuodeksi Savoon opiskelemaan. Tämä paikkakunta on antanut minulle omaleimaisen sävynsä, olen kokenut täällä elämäni parhaimpia ja "paskimpia" päiviä. Olen elänyt täällä. Kuitenkin se Iida puskee sieltä jostain läpi; en ole niin hiljainen, rauhallinen tai jäyhä kuten täältä päin olevien noin yleisesti sanotaan olevan.
Mieheni nauroi minulle ennen tämän adoption julkituloa, että kaikista äkäisistä akoista tulee lyhyitä vanhana. Minusta tulee kuulema vain 10cm mittainen kyömyistä puusauvaa heiluttava vanha kimittävä muori, "oikia Iita!" Niin... Hauska sattuma, "vanaha Iitahan" minusta tavallaan vanhana tulee...tosin en ehkä ihan 10cm mittaiseksi lyhene mutta äkäinen olen varmasti. :)
Tämä nimi homma tuli tänään mieleen kun sain puhelun biologiselta mummultani. Puhuimme tunnin niitä näitä, mummuni muisteli menneitä ja kertoili elämästä. Oli hauska kuulla omista juuristaan, mummun vanhemmista ja sisaruksista sekä pappa-vainaan vanhemmista ja heidänkin vanhemmistaan. Tavallaan kuulun tuohon historiaan Iidana, mutta en Mariana.
Huomasin miettiväni minkälaiset ydinjuuret "sillä" Iidalla on. Papan äidin isä tuli Puolasta ja mummun jomman kumman vanhemman isä Venäjältä. Etelä-Karjalan ja Savon alueelle pysähtyivät molemmat elämäänsä Suomessa elämään. Ehkei venäläinen pianonsoiton opettajani ollut aikoinaan niin väärässä nauraessaan, että olen syntynyt väärään maahan; fyysisesti olen suomalainen mutta henkiseltä olemukseltani venäläinen. Ehkä minussa elää hieman esi-isieni slaavilainen henki. Mene ja tiedä.
Kovasti slaavilainen kulttuuri on minua aina kiehtonut, kielikin mutta näin pohjoisessa ja lännessä asuessa sitä ei pahemmin tarvitse käyttää, joten en enää osaa kuin aakkoset venäjän kielestä. Ehkä heidän henkensä seuraa minua ja meitä kaikkia sisaruksia. Olen myös aina uskonut henkiin ja henkisyyteen, en niinkään hengelliseen. Ehkä ensi vuonna Kohtaamisessa saan yhteyden myös menneisiin esi-isiini tai vaikka jopa biologiseen isääni! Se olisi hienoa.
Biologisen isäni puolelta en tiedä juurista oikeastaan mitään. Sen tiedän, että sama tila on ollut suvun hallussa jo 1600-luvulta lähtien. Pitkät juuret heilläkin alueella, jossa yhdistyy Savo, Pohjois-Pohjanmaa sekä Keski-Suomi. Ovat vähän kuin ei mistään kotoisin mutta kuitenkin joka puolelta! Suvun alkuperää en uskalla edes kuvitella, kuulen sen varmasti kesällä kun menen vierailemaan setäni luo.
Mistä minä, Maria, sitten olen kotoisin? En mistään, mutta vähän joka puolelta! Tunnen olevani täältä asuinpaikkakunnaltani vahvasti, täällä olen asunut 7kk - 19-vuotiaaksi, jonka jälkeen muutin muutamaksi vuodeksi Savoon opiskelemaan. Tämä paikkakunta on antanut minulle omaleimaisen sävynsä, olen kokenut täällä elämäni parhaimpia ja "paskimpia" päiviä. Olen elänyt täällä. Kuitenkin se Iida puskee sieltä jostain läpi; en ole niin hiljainen, rauhallinen tai jäyhä kuten täältä päin olevien noin yleisesti sanotaan olevan.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Ensikoti
Tammikuussa lähestyin ensi- ja turvakodin johtajaa ja kysyin olisiko minun mahdollista päästä tutustumaan taloon, missä olen 5 ensimmäistä elinkuukauttani elänyt. Hän oli oikein mukava ja lupasi, että tämä on mahdollista ja antoi erään työntekijän yhteystiedot asian sopimiseksi. En tohtinut ottaa yhteyttä ja sopia tarkkaa päivää, kunnes viime viikon lopulla laitoin sähköpostia ja kysyin pääsisinkö käymään.
Eilen soi puhelin ja ensikodin työntekijä soitti. Hän pyysi minua tulemaan ja kertoi, että tällä hetkellä talossa on käymässä myös hoitaja, joka työskenteli talossa minun ja biologisen synnyttäjäni siellä ollessa. Hän muisti Kertun nimeltä ja minutkin. Tänään sitten kävin ensikodissa.
Siellä oli aika melkein seisahtunut. Tuntui hassulta nähdä mm. lastenhoitohuone, joka oli laattoja myöten samassa ulkoasussa kuin silloin 80-luvun alussa. Keittiössä sama apteekkarin senkki kuin silloin, sama liesituuletin minkä alla äidit ovat lapsilleen keittäneet maidot ja pistäneet sitten jokainen nimensä mukaan jonoon jääkaappiin, joka se oli kuitenkin jo hieman uudempaa vuosikertaa! ;)
Käytävällä oli myös vanhoja lastenvaunuja, hoitaja kertoi, että ne olivat niitä samoja, joissa minua on työnnetty. Huonekalut olivat myös siltä ajalta. Kun on hyvin pidetty niin mitäs niitä hyviä vaihtamaan! :) Olotilan puolelta löytyi myös vanha vaaka - aivan, se sama millä minuakin on punnittu!
Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuitenkin vierailla huoneessa numero viisi. Huone oli tyhjillään, joten sain käydä sisällä asti. Huone oli sama huone, missä minä olen Kertun kanssa asunut 5 kk. Huoneissa on tuolloin majoitettu kaksi äitiä lapsensa kanssa, hoitaja ei ikäväkseen muistanut kuka tuo toinen äiti olisi ollut. Ikkunan edessä on ollut työpöytä ja sen molemmin puolin sängyt ja niiden päissä vauvansänky. Kaksi kaappia, yksi kummallekin äidille. Karu huone, mutta varmasti vielä tänä päivänäkin hyvin tarpeellinen! Huone oli pysäyttävä. Konkreettinen todiste; täältä minä olen lähtenyt aikoinani.
En olisi parempaa syntympäpäivälahjaa voinut saada kuin vierailla siellä, missä olen synnyttyäni ne kehitykselle tärkeimmät kuukaudet asunut. Onneksi tuollaisia paikkoja on. Moni äiti tarvitsee tukea äitiydessään, elämänrytmistä kiinni saamisessa. Moni äiti oppii äidiksi saatuaan tukea ja oikeanlaista apua haasteiden kohtaamiseen. Onneksi moni ei hylkää lastaan vaikeasta alusta huolimatta.
Eilen soi puhelin ja ensikodin työntekijä soitti. Hän pyysi minua tulemaan ja kertoi, että tällä hetkellä talossa on käymässä myös hoitaja, joka työskenteli talossa minun ja biologisen synnyttäjäni siellä ollessa. Hän muisti Kertun nimeltä ja minutkin. Tänään sitten kävin ensikodissa.
Siellä oli aika melkein seisahtunut. Tuntui hassulta nähdä mm. lastenhoitohuone, joka oli laattoja myöten samassa ulkoasussa kuin silloin 80-luvun alussa. Keittiössä sama apteekkarin senkki kuin silloin, sama liesituuletin minkä alla äidit ovat lapsilleen keittäneet maidot ja pistäneet sitten jokainen nimensä mukaan jonoon jääkaappiin, joka se oli kuitenkin jo hieman uudempaa vuosikertaa! ;)
Käytävällä oli myös vanhoja lastenvaunuja, hoitaja kertoi, että ne olivat niitä samoja, joissa minua on työnnetty. Huonekalut olivat myös siltä ajalta. Kun on hyvin pidetty niin mitäs niitä hyviä vaihtamaan! :) Olotilan puolelta löytyi myös vanha vaaka - aivan, se sama millä minuakin on punnittu!
Kaikkein mielenkiintoisinta oli kuitenkin vierailla huoneessa numero viisi. Huone oli tyhjillään, joten sain käydä sisällä asti. Huone oli sama huone, missä minä olen Kertun kanssa asunut 5 kk. Huoneissa on tuolloin majoitettu kaksi äitiä lapsensa kanssa, hoitaja ei ikäväkseen muistanut kuka tuo toinen äiti olisi ollut. Ikkunan edessä on ollut työpöytä ja sen molemmin puolin sängyt ja niiden päissä vauvansänky. Kaksi kaappia, yksi kummallekin äidille. Karu huone, mutta varmasti vielä tänä päivänäkin hyvin tarpeellinen! Huone oli pysäyttävä. Konkreettinen todiste; täältä minä olen lähtenyt aikoinani.
En olisi parempaa syntympäpäivälahjaa voinut saada kuin vierailla siellä, missä olen synnyttyäni ne kehitykselle tärkeimmät kuukaudet asunut. Onneksi tuollaisia paikkoja on. Moni äiti tarvitsee tukea äitiydessään, elämänrytmistä kiinni saamisessa. Moni äiti oppii äidiksi saatuaan tukea ja oikeanlaista apua haasteiden kohtaamiseen. Onneksi moni ei hylkää lastaan vaikeasta alusta huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)