- Mahdotonta! sanoi epäilys.
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Iida Emilia

Alkuperäinen nimeni on siis Iida Emilia. Iida. Vanhempani muuttivat etunimeni, koska eivät pitäneet Iidasta. Emilia pidettiin.

Mieheni nauroi minulle ennen tämän adoption julkituloa, että kaikista äkäisistä akoista tulee lyhyitä vanhana. Minusta tulee kuulema vain 10cm mittainen kyömyistä puusauvaa heiluttava vanha kimittävä muori, "oikia Iita!" Niin... Hauska sattuma, "vanaha Iitahan" minusta tavallaan vanhana tulee...tosin en ehkä ihan 10cm mittaiseksi lyhene mutta äkäinen olen varmasti. :)

Tämä nimi homma tuli tänään mieleen kun sain puhelun biologiselta mummultani. Puhuimme tunnin niitä näitä, mummuni muisteli menneitä ja kertoili elämästä. Oli hauska kuulla omista juuristaan, mummun vanhemmista ja sisaruksista sekä pappa-vainaan vanhemmista ja heidänkin vanhemmistaan. Tavallaan kuulun tuohon historiaan Iidana, mutta en Mariana.

Huomasin miettiväni minkälaiset ydinjuuret "sillä" Iidalla on. Papan äidin isä tuli Puolasta ja mummun jomman kumman vanhemman isä Venäjältä. Etelä-Karjalan ja Savon alueelle pysähtyivät molemmat elämäänsä Suomessa elämään. Ehkei venäläinen pianonsoiton opettajani ollut aikoinaan niin väärässä nauraessaan, että olen syntynyt väärään maahan; fyysisesti olen suomalainen mutta henkiseltä olemukseltani venäläinen. Ehkä minussa elää hieman esi-isieni slaavilainen henki. Mene ja tiedä.

Kovasti slaavilainen kulttuuri on minua aina kiehtonut, kielikin mutta näin pohjoisessa ja lännessä asuessa sitä ei pahemmin tarvitse käyttää, joten en enää osaa kuin aakkoset venäjän kielestä. Ehkä heidän henkensä seuraa minua ja meitä kaikkia sisaruksia. Olen myös aina uskonut henkiin ja henkisyyteen, en niinkään hengelliseen. Ehkä ensi vuonna Kohtaamisessa saan yhteyden myös menneisiin esi-isiini tai vaikka jopa biologiseen isääni! Se olisi hienoa.

Biologisen isäni puolelta en tiedä juurista oikeastaan mitään. Sen tiedän, että sama tila on ollut suvun hallussa jo 1600-luvulta lähtien. Pitkät juuret heilläkin alueella, jossa yhdistyy Savo, Pohjois-Pohjanmaa sekä Keski-Suomi. Ovat vähän kuin ei mistään kotoisin mutta kuitenkin joka puolelta! Suvun alkuperää en uskalla edes kuvitella, kuulen sen varmasti kesällä kun menen vierailemaan setäni luo.

Mistä minä, Maria, sitten olen kotoisin? En mistään, mutta vähän joka puolelta! Tunnen olevani täältä asuinpaikkakunnaltani vahvasti, täällä olen asunut 7kk - 19-vuotiaaksi, jonka jälkeen muutin muutamaksi vuodeksi Savoon opiskelemaan. Tämä paikkakunta on antanut minulle omaleimaisen sävynsä, olen kokenut täällä elämäni parhaimpia ja "paskimpia" päiviä. Olen elänyt täällä. Kuitenkin se Iida puskee sieltä jostain läpi; en ole niin hiljainen, rauhallinen tai jäyhä kuten täältä päin olevien noin yleisesti sanotaan olevan.

2 kommenttia:

  1. Sun tarina on ihan uskomaton!! Harva ihminen saa noin mielenkiintoisen elämän, Nauti :D Ole ylpeä!!

    VastaaPoista
  2. Sehän tässä on hauskaa, että aina olen surkutellut kun on niin TYLSÄÄ!!! Ja yks kaks, eipä ookkaan enää! Ehkä jopa liian jännää välillä, mutta mitään en pois vaihtaisi. Oon saanu enemmän ku ois voinu koskaan kuvitella! Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea olen itsestäni oppinu - siis muutenkin kuin juuristani.

    VastaaPoista

Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com