Ennen kuin luin Pelastakaa Lapset ry:n paperit, olisin voinut uskoa tämän tarinan, mutta en enää. Raiskaus on vakava asia, joka tuhoaa monen naisen elämän jos ei ihan loppuelämäksi, niin ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sillä ei pidä leikkiä tai peitellä omaa menneisyyttään. Raiskaus on vakava syytös myös tekijää kohtaan, tässä tapauksessa tekijä on ollut edesmennyt jo useamman vuoden, joten hän ei voi puolustautua. Hyvä kohde siis.
Miksi en usko raiskaus-tarinaan? Tässä muutama ristiriita.
- miksi raiskattu nainen säilyttää kirjansa raiskaajan osoitteessa lähtiessään synnyttämään - vasta useampi kuukausi raiskauksen jälkeen? Miksi hän ei lähtenyt saman tien ja muuttanut vakituista osoitettaan vaikka matkustajakotiin?
- miksi keksiä Pelastakaa Lapset ry:lle tarinaa työnantajasta ja rakastajasta, joka ei halua lasta? Miksi ei kertoisi samantien raiskauksesta vaikkei syytettä haluaisi nostaakaan? Pelahan ei olisi nostanut juttua miestä vastaan vaan olisi toiminut ihan kuten nytkin on tapahtunut.
- kuka raiskattu nainen lähtee 5kk synnytyksen jälkeen vieraalla paikkakunnalla vieraiden miesten porukassa ryyppäämään? Monesti raiskattu nainen ei voi olla edes oman aviomiehensä lähellä.
- kuka raiskattu nainen vielä palaa raiskaajansa luo synnytyksen, huostaanoton ja adoption jälkeen?
Ok. Onhan toki niitäkin naisia, jotka ovat manipuloituja, alistettuja ja peloteltuja palaamaan raiskaajansa luo, mutta käsitykseni mukaan Kerttu ei ole niin reppana vaan hän on "rempseä ja mahtipontinen" kuten häntä on kuvattu mm. Pelan papereissa. Vaikea kuvitella häntä palaamaan pahantekijänsä luo. Hän olisi varmasti pakannut kimpsunsa ja kampsunsa ja vaikka kävellyt tiehensä mieluummin kuin jäänyt useammaksi kuukaudeksi samaan talouteen miehen kanssa, joka on häneen kajonnut ilman lupaa. Varsinkaan kun lupaa tuskin on tarvinnut anella, olivathan he suhteessa keskenään.
En usko tätä tarinaa siis pätkääkään. Harmi, ettei tarina tullut mieleen aikoinaan jolloin se olisi ollut varmasti uskottavampi. Eikä tarinasta saa uskottavampaa edes sillä, että sen kertoo pojalleen sekä muille miespuolisille läheisilleen. Sillä saattaa saada myötätuntoa huonossa tilanteessa ja siten laimentaa tilannetta, mutta se on hyvin yksipuolista eikä todellakaan kosketa kaikkia osapuolia.
Minua on biologisesti ja kasvatuksellisesti siunattu kipakalla luonteella ja kärkevällä kielellä ja niitä kahta valttikorttia tulen käyttämään jatkossa enemmänkin mikäli tämän kaltaiset raiskaus-väitteet vielä lisääntyvät. Totuus kaivetaan esille vaikka korkkiruuvilla jos ei muuten onnistu. Valehtelulla ja valehtelulla on eronsa ja kun kehiin vedetään puolustuskyvytön edesmennyt ihminen niin ollaan jo siinä rajalla...ei, raja on jo ylitetty, että hommassa mennään liian pitkälle. Totuus ei pala tulessakaan ja oikeus voittaa, mitä tahansa ei voida heikommistaan puhua.
Varmaan tuolloin 80-luvulla on ollut hieman erilainen suhtautuminen raiskauksiin kuin nykyään. Ei välttämättä oo naisia uskottu niin helposti eikä raiskausta pidetty niin suurena ja pahana juttuna. Joten en välttämättä ihan heti lähtisi tyrmäämään tuota raiskausta.
VastaaPoistaMUTTA haluan siis painottaa, että en Kerttua tunne enkä sinua, mutta noiden antamiesi tietojen perusteella en kuitenkaan kauheen mahdottomana raiskaustakaan pitäisi.
"miksi raiskattu nainen säilyttää kirjansa raiskaajan osoitteessa lähtiessään synnyttämään - vasta useampi kuukausi raiskauksen jälkeen? Miksi hän ei lähtenyt saman tien ja muuttanut vakituista osoitettaan vaikka matkustajakotiin?" -> kts. Aiemmat lauseeni. Veikkaisin tässä tapauksessa syyksi myös pelkoa.
"miksi keksiä Pelastakaa Lapset ry:lle tarinaa työnantajasta ja rakastajasta, joka ei halua lasta? Miksi ei kertoisi samantien raiskauksesta vaikkei syytettä haluaisi nostaakaan? Pelahan ei olisi nostanut juttua miestä vastaan vaan olisi toiminut ihan kuten nytkin on tapahtunut." -> Tiesikö Kerttu, että Pelastakaa Lapset ei olisi nostanut syytettä(kertonut poliisille)? Häpeä, pelko, itsesyyllistäminen voivat näissä tapauksessa olla kyseessä.
"kuka raiskattu nainen lähtee 5kk synnytyksen jälkeen vieraalla paikkakunnalla vieraiden miesten porukassa ryyppäämään? Monesti raiskattu nainen ei voi olla edes oman aviomiehensä lähellä." Varmaan erittäin rikkinäinen ihminen, jolla mahdollisesti suuri päihdeongelma. Ei päihdeongelmaista välttämättä raiskaudet (tai raskaudet) pysäytä, kun alkoa tai huumeita on vaan saatava jostain.
"kuka raiskattu nainen vielä palaa raiskaajansa luo synnytyksen, huostaanoton ja adoption jälkeen?" Epätoivoinen raiskattu nainen.
Tarkoitus ei ole mitenkään loukata, mutta ajattelin vaan tuoda tällaista omaa ulkopuolisen ihmisen näkökantaani asiaan.
Oot rohkee, kun kirjotat tätä blogia ja olet biologisten sukulaistesi kanssa tekemisissä. :)
Niin, voihan se olla toki noinkin. Enhän minäkään tunne Kerttua, mutta ihmiskuva, joka minulla on hänestä on voimakastahtoinen ja vahva nainen joka ei kyllä varmaan olisi tuollaisessa tilanteessa jäänyt paikoilleen. En ainakaan osaa kuvitella häntä sellaiseen. Enemmin minä näkisin hänet antamaan turpiin raiskaajalleen ja lähtemään vaikka kävellen pois. Mutta toki minäkin voin olla väärässä.
VastaaPoistaKuitenkin, ottaen huomioon hänen muut juttunsa, tämä ei oikein osu kohdalleen tämä raiskaustarina. Harmi homma kun biologinen isäni on kuollut enkä näin ollen voi häneltä itseltään asiaa kysyä eikä hän voi puolustautua. Jotenkin erikoista on sekin että tämä ilmenee vasta yli vuosi tämän asian ilmitulosta...
Luin blogisi eilen yhdeltä istumalta. Tarinassasi on paljon samaa kuin omassani, paitsi itse olen tiennyt aina olevani adoptoitu. Juureni löysin reilu 3v. sitten ja nyt sisarukset ovat aika tiiviskin osa elämääni yhtä lukuunottamatta. Jos haluat vaihtaa ajatuksia vaikka mailitse, ossu löytyy blogistani.
VastaaPoistaTarina tuo mieleeni, että Kerttu kärsii post-traumaattisesta tilasta... kaiken kaikkiaan hyvin traumatisoitunut.
VastaaPoistaKun ihmistä on kohdeltu hyvin, hän lähtee kaltoinkohtelun jälkeen pois. Kun ihmistä on kohdeltu (alusta asti) huonosti, hän ei tahdo lähteä koskaan.
Myös hyvinkohdelluilla ihmisillä alkaa raiskauksen jälkeen usein itsetuhokausi.
Raiskaus saattaa olla myös niin traumaattinen, että muisto dissosioituu täysin. Tällöin ihminen muistaa sen vain tietyissä tilanteissa. Kyseessä ei siis ole valehtelusta, vaan dissosiaatiosta. Toisaalta tietysti myös tavallinen torjunta voi aiheuttaa kieltämisen.
Osalta kaltoinkohtelijoista puuttuu kyky "nähdä" toinen ihminen. Jos itse ei tarvitse ambulanssia, toinenkaan ei tarvitse. Tämä oli karkea esimerkki, mutta kun oikein sellaisen ihmisen kanssa juttelee, niin...hiukset nousee pystyyn. Ja huom: sama ihminen voi olla fiksu, älykäs, charmantti...
Toisaalta kaikki nämä juontavat juurensa traagisista asioista. Näin myötätunto ei ole varattu vain jollekin uhrille, tietyllä tavalla oireilevalle.