Lisää viikonlopusta Helsingissä

Avaan siis vähän lisää viikonlopun tapahtumia ja tunnelmia nyt kun olen vähän saanut unta välillä! ;)

Af:in (ent Naf) kautta siis tutustuin erääseen minulle hyvin tärkeäksi tulleeseen ihmiseen, jonka kautta sain kuulla Af-viikonlopun kanssa samaan aikaan pidettävästä Aikuiset adoptoidut ry:n tilaisuudesta Pelastakaa Lapset ry:n tiloissa. Ilmoittauduin myös sinne.

Aikuisten adoptoitujen tapahtuma/tilaisuus/tapaaminen oli kielellisesti (suomen kielinen) erilainen, mutta tuntemukset ja kokemukset olivat siinäkin samanlaiset kuin Af:n tilaisuudessa (ruotsin kielinen). Meillä oli kaikilla erilaiset kokemukset siitä, miten meitä oli adoptioperheissä rakastettu tai kohdeltu. Kuitenkin, jokainen meistä ymmärsi toisen tuntemukset oli lähtökohdat ja elämäntarinat millaiset hyvänsä. Oli mahtava olla porukassa, joka ymmärtää puolesta lauseesta mitä ajaa takaa vaikkei olisi osannut tuntemaansa pukea sanoiksi! Och samma på svenska, vaikkei se minulle mikään vahva kieli olekaan!

Aikuisten adoptoitujen tapaamisessa oli aiheena sisarukset, sekä biologiset että adoptiossa saadut. Meillä oli hieman erilaisia suhteita sisaruksiimme, osalla pinnalliset "kaveripohjaiset" ja osalla tiiviimmät. Itselläni koen olevan molempia sekä vielä viileämpiä kuin kaveripohjalla olevia. Onneksi kuitenkin tiiviit sekä kaveripohjaiset tuovat minulle niin paljon onnea, etten osaa itkeä viileiden ja olemassaolemattomien perään. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta sirauksestani olin sitten tekemisissä heidän kanssaan tai en.

Adopterad Finland rf:n perustaminen oli mielenkiintoista. Sain kuulla heistä tämän blogin ansiosta! Kiitos siitä! Liityin silloin välittömästi Facebook ryhmään ja nyt sain olla mukana perustamassa yhdistystä virallisesti. Tämä on suuri kunnia. Tavoitteena on olla vertaistukiryhmä, antaa apua erilaisissa tilanteissa, ja vaikuttaa asenteisiin positiivisesti. Antaa sitä, mitä adoptoidut tarvitsevat. Samoin Aikuiset adoptoidut haluavat olla mukana tukemassa, auttamassa ja vaikuttamassa. Molemmat yhdistykset ovat tärkeitä ja tervetulleita.

Lentokentällä myöhäislentoani odottaessa lueskelin "Voi hyvin"-lehteä. Siinä oli artikkeli hidastamisesta, tietoisesta päätöksestä lopettaa suorittaminen ja pessimistisen mielen positiiviseksi muuttamisesta. Minä aloitin uuden työn marraskuun puolivälissä. Työ oli kaikkea mistä olin haaveillut, mutta tunnelma yrityksen sisällä oli painostava ja ahdistava. En viihtynyt ja tunsin olevani lähes työpaikkakiusattu. Väsyin siihen hyvin nopeasti. Mietin aikani, ylireagoinko minä kaikkeen vai olenko aidosti väsynyt. Otin lopulta lopputilin ja huomasin olleeni oikeassa, olin jumalattoman poikki kaikesta.

Minulla on ollut ihan hullu vuosi ihan ilman adoption julkituloakin enkä ollut huomannut asiaa ennen kuin jouduin tuohon ahdistavaan ilmapiiriin ja sain tehtyä päätöksen lähteä. Se on ollut hyvä päätös. Olen saanut hengähtää, miettiä asioita ja suunnitella tulevaa. Rahaa ei ole, mutta mikäli uudet tuulet ottavat minut kyytiinsä niin tämä taloudellisesti epävakaa tilanne on ollut sen arvoista. Sen näkee myöhemmin.  On tärkeää ottaa aikaa itselleen, miettiä mitä todella haluaa ja lopettaa suorittaminen. Edes hetkeksi. Liika on liikaa, vaikka elämässä onkin monia monia todella mielenkiintoisia juttuja mihin olisi mahtava lähteä mukaan.