Pakko jaksaa odottaa

Minulla on oinaan impulsiivinen luonne, olen malttamaton enkä jaksaisi odottaa yhtään jos olen jostain asiasta innostunut. Nyt olen kuin tulisilla hiilillä kun odotan mahdollista vastausta biologiselta synnyttäjältäni. Hän on saanut kirjeen eilen, mahdollisesti vasta tänään ja jo nyt mietin, että miksi postissani tai sähköpostissani ei ole mitään viestiä häneltä! Malttamatonta, malttamatonta! :D

Viikonlopuksi lähden eräänlaiseen retriittiin tuttavani matkailualan tilalle. Siellä on tarkoitus keskustella ja mietiskellä porukalla mistä ihminen, mistä itse, on tullut ja kuka kukin on. Minun on vaikea miettiä tätä kun en tiedä juuriani. Tai tiedän, ne ovat vanhemmissani, mutta haluaisin tietää myös biologiset juureni.

Luin tänään jostain lehdestä, että musikaalisuus kulkee geeneissä. Suvut jakaantuvat paljon musiikkia kuunteleviin ja vähemmän kuunteleviin. Haluaisin tietää, mistä minun kiinnostukseni musiikkiin on tullut; onko se opittua vanhemmilta vai kulkeeko se geeniperimässä. Kasvuympäristön vaikutusta kehitykseen on tutkittu ja huomattu että silläkin on iso merkitys mutta varmasti myös jotain sisäsyntyisiä juttuja täytyy olla.

Olenko perinyt jotain tietynlaisia luonteenpiirteitä biologiselta suvultani vai oppinut tietynlaiseksi vanhempieni kasvatuksen tuloksena. Uskon tosin perittyyn perusluonteeseen, mitä olen kehittänyt itsekseni. Olen ailahtelevaisempi kuin vanhempani mutta yhtä itsepäinen. Osaan myös ottaa elämän rennommin kuin vanhempani, mutta johtuuko se siitä, että olen 80-luvun lapsi enkä 40-luvun, kuten äiti ja isä: onko siis kasvatukseni erilaisempi vaikka vanhempani ovat varmasti jatkaneet saamaansa kasvatusta minuun. Nämä on mielenkiintoisia kysymyksiä! :)

Mietin tässä eilen, miltä minusta tänäpäivänä tuntuu kun olen tietoinen adoptiosta. En osaa sanoa. Pitäisikö sen tuntua joltain erityiseltä? Minusta tämä on lähinnä ollut äärimmäisen mielenkiintoista ja haluaisin nähdä lopputuloksen: tavata biologista sukuani tai edes kuulla keitä kaikkia siihen kuuluu. Pitäisikö minun olla ihan shokissa ja ahditunut? Olenko minä nyt shokissa ja ahdistunut kun en tunne sellaista? Pitäisikö tästä huolestua kun tämä tuntuu niin normaalilta mutta äärimmäisen mielenkiintoiselta, vähän kuin hauskalta teemamatkalta?