Sain siis tiedon, että biologinen synnyttäjäni on elossa.
Tänään juttelin töissä erään työkaverin kanssa tästä asiasta ja hän sitten kysyi, että olenko yrittänyt kaikilla eniroilla, 020202:lla, fonectalla jne. etsiä Kerttua. Olen kyllä, mutta ilman tuloksia. Sitten hän hoksautti, että on olemassa myös joku kännykkäkysely osotteista, muttei ollut ihan varma numerosta.
Googletin osoitehakua, koska en saanut viestiä menemään läpi yrittämääni palvelunumeroon. Löysin osoitepalvelun Haku maksoi 1,23e mutta sieltäpä löysin Kertun koko nimellä sekä syntymäajalla hänen osoitteensa. Kävi ilmi, että Kerttu asuu pienellä paikkakunnalla aika lähellä minua.
Ajattelin viikonloppuna hahmotella kirjeen, jonka lähetän synnyttäjälleni ensi viikolla. Pitää miettiä miten asian esittää. Tietysti minun tekisi mieleni hypätä autoon ja hurauttaa 200 km ja soittaa ovikelloa, mutta ehkäpä kuitenkin etenen hienovaraisesti enkä puske päälle kuin yleinen syyttäjä!
Taas tuntuu ihan oudolta. Päivällä ihan säikähdin tuon osoitteen löytymistä. Todiste siitä, että tämä on todellakin totta eikä unta - miltä se edelleen välillä tuntuu.
Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että unohtaisin omat vanhempani tai hakisi uutta äitiä ja isää. Yksinkertaisesti vain haluan tietää mistä tulen ja mitkä on sukujuureni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com