Nyt kun löysin biologisen synnyttäjäni asuinpaikan ja osoitteen päätin kirjoittaa kirjeen. Kirjoitin sen eilen ja pistin tänään postiin, hän saanee sen ma tai ti.
En oikein tiennyt mitä siihen pitäisi kirjoittaa. En tunne ihmistä enkä tunne häntä kohtaan mitään, joten hieman oli haastava tehtävä. Päätin sitten kirjoittaa hyvin neutraalin, ehkä vähän "diipadaapa"-tyylisenkin kirjeen.
Kerroin heti alussa kuka olen ja sen jälkeen painotin, etten ole katkera enkä vihainen ja haluan tutustua häneen ihmisenä, en äitinä. Kerroin omasta elämästäni, mitä olen tehnyt ja mitkä ovat olleet kohokohtia. Mieheni nauroikin kirjeen luettuaan, että lähetän Kertulle ansioluetteloni.
Laitoin hänelle myös linkin tähän blogiin, koska tänne yritän kirjoittaa adoptiosta aiheutuvia tuntemuksia ja tästä hän saa tietää mitä olen tehnyt hänen löytämisekseen. Näin Internet-aikana se kävi yllättävän helposti kun ihmiset hoksivat kertoa mitä linkkejä he itse käyttäisivät.
Eniten minua kiinnostaa ne sisarukset, myös muut sukulaiset tottakai. Senkin mainitsin kirjeessä. Toivottavasti Kerttu vastaa minulle, toivon sitä todella!
Iida Emilia Maalahti (synt. 04/1981), adoptoitu virallisesti 16.3.1982. Kerron tässä blogissani miten sain tietää olevani adoptoitu ja miten biologisten sukulaisteni etsintä sujuu ja löydänkö etsimäni. Blogin aktiivinen päivittäminen on lopetettu 10/2012 mutta kirjoittelen tänne vielä silloin tällöin uusia käänteitä ja tietoja, joita eittämättä tämän prosessin aikana vielä tulee eteen.
- Mahdotonta! sanoi epäilys.
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirje. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirje. Näytä kaikki tekstit
torstai 21. heinäkuuta 2011
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Nyt alkaa tapahtua!
Sain siis tiedon, että biologinen synnyttäjäni on elossa.
Tänään juttelin töissä erään työkaverin kanssa tästä asiasta ja hän sitten kysyi, että olenko yrittänyt kaikilla eniroilla, 020202:lla, fonectalla jne. etsiä Kerttua. Olen kyllä, mutta ilman tuloksia. Sitten hän hoksautti, että on olemassa myös joku kännykkäkysely osotteista, muttei ollut ihan varma numerosta.
Googletin osoitehakua, koska en saanut viestiä menemään läpi yrittämääni palvelunumeroon. Löysin osoitepalvelun Haku maksoi 1,23e mutta sieltäpä löysin Kertun koko nimellä sekä syntymäajalla hänen osoitteensa. Kävi ilmi, että Kerttu asuu pienellä paikkakunnalla aika lähellä minua.
Ajattelin viikonloppuna hahmotella kirjeen, jonka lähetän synnyttäjälleni ensi viikolla. Pitää miettiä miten asian esittää. Tietysti minun tekisi mieleni hypätä autoon ja hurauttaa 200 km ja soittaa ovikelloa, mutta ehkäpä kuitenkin etenen hienovaraisesti enkä puske päälle kuin yleinen syyttäjä!
Taas tuntuu ihan oudolta. Päivällä ihan säikähdin tuon osoitteen löytymistä. Todiste siitä, että tämä on todellakin totta eikä unta - miltä se edelleen välillä tuntuu.
Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että unohtaisin omat vanhempani tai hakisi uutta äitiä ja isää. Yksinkertaisesti vain haluan tietää mistä tulen ja mitkä on sukujuureni.
Tänään juttelin töissä erään työkaverin kanssa tästä asiasta ja hän sitten kysyi, että olenko yrittänyt kaikilla eniroilla, 020202:lla, fonectalla jne. etsiä Kerttua. Olen kyllä, mutta ilman tuloksia. Sitten hän hoksautti, että on olemassa myös joku kännykkäkysely osotteista, muttei ollut ihan varma numerosta.
Googletin osoitehakua, koska en saanut viestiä menemään läpi yrittämääni palvelunumeroon. Löysin osoitepalvelun Haku maksoi 1,23e mutta sieltäpä löysin Kertun koko nimellä sekä syntymäajalla hänen osoitteensa. Kävi ilmi, että Kerttu asuu pienellä paikkakunnalla aika lähellä minua.
Ajattelin viikonloppuna hahmotella kirjeen, jonka lähetän synnyttäjälleni ensi viikolla. Pitää miettiä miten asian esittää. Tietysti minun tekisi mieleni hypätä autoon ja hurauttaa 200 km ja soittaa ovikelloa, mutta ehkäpä kuitenkin etenen hienovaraisesti enkä puske päälle kuin yleinen syyttäjä!
Taas tuntuu ihan oudolta. Päivällä ihan säikähdin tuon osoitteen löytymistä. Todiste siitä, että tämä on todellakin totta eikä unta - miltä se edelleen välillä tuntuu.
Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että unohtaisin omat vanhempani tai hakisi uutta äitiä ja isää. Yksinkertaisesti vain haluan tietää mistä tulen ja mitkä on sukujuureni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)