Veljen luona on aina mukava käydä eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Heillä on aina niin lämmin ja vieraanvarainen ilmapiiri, että sydän meinaa pakahtua. Tällä kertaa yövyimme mökillä, koska meitä oli muitakin mukana itseni lisäksi.
Mummoni tuli myös mökille ja vietimme oikein rattoisia iltoja porukalla saunoen ja uiden. Aivan mahtava paikka ja niin kauniilla kalliolla järven päällä!
Lähden sinne jälleen pian uudelleen, minulla jäi eräs asia vielä keskeneräiseksi sinne, vaikka sitä yritinkin viikonlopulla käydä hoitamassa loppuun... Onhan tässä vielä aikaa, meillä kaikilla.
Iida Emilia Maalahti (synt. 04/1981), adoptoitu virallisesti 16.3.1982. Kerron tässä blogissani miten sain tietää olevani adoptoitu ja miten biologisten sukulaisteni etsintä sujuu ja löydänkö etsimäni. Blogin aktiivinen päivittäminen on lopetettu 10/2012 mutta kirjoittelen tänne vielä silloin tällöin uusia käänteitä ja tietoja, joita eittämättä tämän prosessin aikana vielä tulee eteen.
- Mahdotonta! sanoi epäilys.
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
Olipa hienoa löytää blogisi. Olen itse bio-isä, joka odottaa sitä päivää jossain hamassa tulevaisuudessa, että adoptoitu tyttäreni ottaa yhteyttä. Toivottavasti hän on kiinnostunut juuristaan, kuten sinä olet ollut. JP
VastaaPoistaHienoa, että itse olet odottavalla ja positiivisella kannalla! Et arvaa miten hienolta se tuntuu, kun saa vastakaikua ja hyvän vastaanoton juuriltaan! Itseä harmittaa kun minun oletettu bioisäni on ehtinyt jo kuolla mutta onneksi hänen veljiään ja siskojaan vielä elää niin pääsen tutustumaan heidän kauttaan häneen ja juuriini siltäkin puolelta. :)
VastaaPoista