Miksi tuhrata aikaansa?

Yön tunteina mietin erästä uutta sukulaistani. Haluan olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta en hänen ehdoillaan - enkä omillani, vaan rehellisesti ehdoitta. Siksipä muutin mieltäni ja päätin vielä odottaa, ehkä muutaman vuoden, että molemmat olemme sen verran kypsiä ihmisinä ja yksilöinä, että yhteydenpito on ehdotonta, ilman taka-ajatuksia ja vehkeilyjä. Vielä ei ole sen aika, kummankaan puolelta. Riidoissa en halua olla, eikä hänkään jos viesti oli vilpitön - ja miksi se ei olisi ollut. Mutta mielestäni aika ei ole meille vielä kypsä.