Olen taas pitkästä aikaa käynyt useammin lukemassa erään uuden sukulaiseni blogia. Juuri hänen kanssaan haluan nyt pitää etäisyyttä, että ehdimme molemmat kasvaa ja kypsyä rauhassa. On varmasti ollut myös hänelle, jos ei shokki niin ainakin, yllätys, että olen olemassa. Rauhoitutaan nyt molemmat ja yritetään myöhemmin uudelleen. Minä olen liian suorasanainen, en aina mieti miten mitäkin kellekin kannattaa kertoa. Hänen kohdallaan tein virheen ja siksi nyt pidetään taukoa.
Mutta, siis. Luin blogiasi. Voi kun tietäisit, miten samanlaisia ajatuksia minulla on sinun iässäsi ollut ja on edelleen. Jätin sinulle kommentinkin - et sinä ole turha ja monikin sinusta välittää. Minäkin välitän ja olen onnellinen, että olet olemassa! Olet tärkeä ihminen kaikessa merkityksessä, perheelle, yksilönä maailmankaikkeudessa sekä osana yhteiskuntaa. :) Ja ihan niinku kirjoitit, ei kannata heittää hukkaan kaikkea mahtavaa kokemaansa ja saamaansa. Elämä on seikkailu! :) Olen huomannu saman! ;)
Myös täällä on tuttua ajattelu, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä mikään onnistu vaikka miten yrittää. Tykkään siitä Anna Puun kappaleesta C'est la vie; se kuvaa jotenkin hyvin sitä tunnetta. Ei siinä auta raivarit tai muut; semmosta se vaan on. Ja sitten kun sitä onnistuukin - edes keskinkertaisesti - niin jopa se tuntuu hienolta! :) Sitä oppii arvostamaan elämän pieniäkin ihmeitä ja onnistumisia. Ei tarvitse sitä suurta rahallista omaisuutta tunteakseen olevansa menestynyt. Tai ainakaan minä en tarvitse. Minulle riittää, että saan tehdä millä on minulle merkitystä - oli se sitten palkkatyötä tai joku harrastus mistä nautin tai vaikka vaan kiehnätä mieheni kainalossa. :)
Tai, päiväunet, jotka lähden ottamaan just nyt. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com