Veljen luona

Pitää tehdä päivitystä suoraan pelipaikoilta. Olen tällä hetkellä käymässä veljeni ja hänen perheensä luona. Olen myös tavannut biologisen mummoni sekä kaksi enoani. Olen saanut uusia sukulaisia myös veljenvaimon, kälyni, puolelta.

Yöt olen valvonut ja mietiskellyt miten ihmeellistä tämä kaikki on. Vielä 4kk sitten en osannut unelmoidakaan, että minulla on veli. Nyt olen nukkunut jo muutaman yön veljeni olohuoneen lattialla. Ihan ihmeellistä. Viereisissä huoneissa kuorsaa veli ja käly sekä lapset, joiden täti olen. Uskomatonta. Todellakin.

Olen pohtinut, miten hieno isä veljeni on lapsilleen. On mahtava katsoa kun he leikkivät tai vaikka sytyttävät takkaa yhdessä. Ei voi olla miettimättä, että vaikka veljeni on saanut elää varmasti hyvän ja luotettavan mieshahmon kanssa (pappa) lapsuutensa ja nuoruutensa, niin olisi hänellekin suonut samanlaisen isän kuin hän itse on lapsilleen. Ja kun katson miten veljenlapset keskenään leikkivät ja keskustelevat ja hupattavat, mietin miten hienoa olisi ollut itsekin lapsena saada hupattaa veljen kanssa samallalailla.

Tunteet on olleet aika pinnassa täällä ollessa. Olen yhtä aikaa onnellinen ja välillä surullinenkin siitä, mitä olisi voinut olla jo paljon kauemmin. Onnellinen olen kuitenkin enemmän; minulla on nyt myös biologisia sukulaisia ja tästä alkaa uusi elämänvaihe, missä minulla on veli ja minä olen täti. Onneksi meillä on vielä aikaa; emme ole taivaan vanhoja luomaan sisarussuhdetta keskenämme! Lapsiin haluan myös luoda tiiviin suhteen, haluan olla hyvä ja ymmärtävä täti johon lapset voivat luottaa ja jonka puoleen kääntyä asiassa kuin asiassa. Kummitäti minä jo olen ollut 15 vuotta ja toivottavasti ainakin toinen kummityttöni kokee minut sellaisena kuin haluan veljenkin lapsille tätinä olla.

Täällä tuoksuu pitsa. Käly tekee pitsaa ja minä istun olohuoneessa uuden veljentytön kanssa. Katsomme Juniori-kanavaa ja naureskelemme yhdessä. Tämä on oikein mukavaa! Tähän voisi tottua.