Miksi joka ikinen ihminen, sukulaiset ja tuttavat (lähes kaikki kelle olen adoptiosta kertonut, tai siitä että tiedän nyt adoptiosta), muistavat muistuttaa, etteivät asiat muutu miksikään vanhempieni suhteen ja että muistanhan varmasti että minulla on ollut rakastavat ottovanhemmat. Ei ne ole ottovanhemmat, ne on vanhemmat. Oikeat vanhemmat.
Miksi tämä mitään muuttaisi? Mistä johtuu, että kaikki kuvittelevat minun suunnilleen hylkäävän vanhempani? Miksi minun arvostelukykyyni ei luoteta? En minä muita vanhempia halua tai tarvitse, minulla on jo vanhemmat! Uskokaa jo! Sama pätee muihinkin sukulaisiin; minulla on jo maailman parhaat serkut, enot ja setä. Parhaat kummilapset jne. Nyt vain saan lisää sukulaisia, en korvaavia entisten paikalle.
Kuten eräs uusi tuttavani adoptiopiireistä sanoi nasevasti, että me olemme onnekkaita kun meillä on mahdollisuus laajaan sukuun. Niinpä!
Olen lähdössä tapaamaan veljeäni ja hänen perhettään sekä tätä uutta laajentunutta sukuani viikonloppuna. Odotan matkaa innolla ja jännittyneenä. Pääsen biologisten juurieni äärelle Etelä-Karjalaan katsomaan, mistä olen lähtöisin; kotoisin olen edelleen täältä Pohjois-Pohjanmaalta. En aio vaihtaa identiteettiäni, mutta onhan mielenkiintoista nähdä miten luonteeni sopii karjalaiseen ympäristöön. Täällähän olen vähän outolintu välillä liian vilkkaan olemukseni vuoksi, ehkä olen sitä myös siellä…mistäs tietää!
Mukaani olen pakannut monta albumillista kuvia lapsuudestani sekä nuoruudestani. Äiti valitsi albumit, katsoi sellaiset ikävuodet, jotka varmaan kiinnostavat biologista mummuani. Eilen katselin itse kuvia pitkästä aikaa ja niitä katsoo nyt erilailla. Kuvat alkavat siitä kun olen 7kk ikänen. Tähän asti olen ajatellut, ettei vanhemmillani varmaan ole ollut kameraa vielä kun olen syntynyt kun niitä ihan vauvakuvia ei ole. Jotenkin hassua oli katsoa kuvia nyt kun tietää, että olen juuri tullut kotiin. Hymyilen tai nauran kaikissa kuvissa, varmaan oli yksi tai kaksi kuvaa, joissa naama oli vähän vinossa. Olen siis ollut onnellinen jo siinä vaiheessa kun olen päässyt kotiin. Miksi siis mikään muuttuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com