Kirje mummulle

Tänään kirjoitin kirjeen biologiselle mummulleni. Synnyttäjäni oli kertonut hänelle aikoinaan, että minä olen siirtynyt ajasta ikuisuuteen syntymäni jälkeen. Voin vain kuvitella tämän aihettuaman tuskan niin biologisessa synnyttäjässäni kuin mummussani. Kertulla on täytynyt olla hyvä syy sanoa näin äidilleen. En ymmärrä sitä, tai edes halua ymmärtää, mutta c'est la vie, semmoista se vain joskus on. Asiat tapahtuu syistä, joita ei aina itse voi käsittää. Mustan huumorin ystävänä on pakko todeta, että kovasti olen elävän oloinen ollakseni maatunut 30 vuotta mullassa! ;)

Kirjoitin kirjeen ja aion mennä itse mahdollisimman pian kirjeen perässä tapaamaan mummuani sekä veljeäni. Olen edelleen äärettömän onnellinen, että minulla on veli. En voi käsittää sitä todeksi, tuntuu liian hyvältä ollakseen totta mutta pakkohan se on uskoa, että totta se on! Ehkä jo hyvinkin pian saan nähdä mummuni ja veljeni edessäni ja halata heitä!

Mummulle oli vaikea kirjoittaa. Tiedän, että hän varmasti haluaa kuulla minusta ja yritinkin kirjoittaa niitä "päätapahtumia" mitä elämässäni on ollut. Kirje oli ehkä liian lavea, siis sellainen ettei se anna juurikaan kuvaa minusta. Huomasin, että siitä tuli sellainen koska kirjoittaessani Kertulle koitin kertoa elämästäni vielä tarkemmin mutta vastaanotto oli mitä oli. En uskaltanut avautua tässä kirjeessä yhtä paljon. Ihminen oppii varomaan näköjään melko nopeastikin. Onneksi meillä on mummun kanssa vielä paljon hyviä hetkiä edessä ja voin kertoa asiat hänelle naamatusten ja puhelimessa!

Toivon, ettei mummuni ole liian pahoillaan Kertulle asioiden laidasta. Asiat menevät joskus toisin kuin niiden kuvittelisi tai toivoisi. En haluaisi aiheuttaa mitään välirikkoa kenekään välille enkä pakottaa Kerttua olemaan kanssani tekemisissä mikäli hän ei sitä halua tehdä. Minulle riittää minun veljeni sekä mummu ja eno. Enon ja veljen mukana tulee vielä hienot perheet ja lisää onnen tunteita.

Erityisen ylpeä olen siitä, että minulla on veljenlapsia. Olen aina sanonut, ettei minua saa kutsua tädiksi, koska en ole kenekään täti. Nyt täytynee perua tämä kielto, koska minähän olen kahden muksun veritäti! Mikä jännintä, voin nähdä omiakin piirteitä näissä naperoissa. Valokuvista olen nähnyt, että heillä on kasvonpiirteissään paljon samaa kuin minulla. En malta odottaa heidänkään tapaamistaan!

Lasten äiti, veljeni vaimo, kälyni siis, on myös hyvin mukava ihminen. Juttelimme kauan Facebookissa torstai-iltana. Voin jo kuvitella, että kunhan tutustumme vielä enemmän, tulemme lärisemään puhelimessa varmasti monet kerrat ja parantamaan maailmaa iltaisin kun tapaamme! Ehkä aloitamme sen pikemmin kuin arvaammekaan! :)