Olen ollut sitä mieltä, että en ota kahteen pienempään sisaruspuoleeni yhteyttä. Saavat ottaa asian muuta kautta selville, ajattelin. Sitten kuitenkin mietin, että mitä menetettävää minulla on jos otan yhteyttä yli 20-vuotiaaseen pikkuveljeeni.
Laitoin hänellekin kaveripyynnöllä viestin Facebookissa. Oletin, että hän ehkä jo on kuullut minusta, koska on kuitenkin isosiskopuoleni kanssa tekemisissä mutta isosiskopuoleni ei noteeraa minun olemassaoloani tosiaan edes sen vertaa, että olisi maininnut asiasta. Pikkuveli oli vähän öö aapisen laidalla, ymmärrettävästi. Hän suhtautui asiaan kuitenkin hyvin, ihmeissään toki oli.
Minulla on nyt isoveljen lisäksi myös pikkuveli! Tuntuu hassulta, tähän isosiskona oloon pitää vielä tottua. Pikkusiskona olo maailman parhaalle isoveljelle tuntuu jo hyvin luonnolliselta sekä siltä, kuin olisin tiennyt veljestäni jollain tasolla aina. Pikkuveljen kanssa meillä on eri sukunimikin, joten tämän asian sisäistäminen vie varmasti vähän kauemmin, luulisin.
Mutta kyllä tuntuu hienolta kuitenkin tulla hyväksytyksi myös nuoremman veljen taholta. Nyt voimme rakentaa sisarussuhdettamme myös hänen kanssaan ja tutustua paremmin. Mukavaa!
Pikkusisko on niin nuori (16v), että hänelle minä en aio kertoa vaikka mikä mielijohde tulisi. Mikäli biologinen synnyttäjäni voi nykyään paremmin, heillä voi olla normaali äiti-tytärsuhde (toivon sitä todella) enkä halua pilata sitä tällä yllätyksellä. Isoveljeni ja hänen vaimonsa kanssa tosin juttelimme, etteivät he ainakaan aio asiaa sinällään piilotella ja jos pikkusisko asian jotain kautta kuulee, niin se on asia sitten erikseen. Kuitenkaan meistä kukaan ei aio sitä suoraan hänelle vielä kertoa. Liian herkkä ikä tämmöisen asian tietämiselle saati ymmärtämiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com