Sukulainen löytyi, mutta hän ei halunnut olla kanssani tekemisissä, joten se siitä sitten. Nyt ainakin tiedän, että minulla on lähisukua. Olen tähänkin asti elänyt ilman joten enköhän elä tästä eteenkin päin. :)
Mitään pahaa en ole missään vaiheessa tarkoittanut ja mikäli ei ymmärretä miksi tämmöisen tiedon saaneena etsii sukulaisiaan niin ehkä niitä ei sitten ole tarve edes löytää. :)
Onhan se vähän puulla päähän lyöty olo nyt, mutta kylläpä tämä tästä. Lähinnä järkyttää ihmisten töykeys; tai sitten minä olen vain liian naivi ja "romanttinen" luonne etten ymmärrä moista kovuutta.
Iida Emilia Maalahti (synt. 04/1981), adoptoitu virallisesti 16.3.1982. Kerron tässä blogissani miten sain tietää olevani adoptoitu ja miten biologisten sukulaisteni etsintä sujuu ja löydänkö etsimäni. Blogin aktiivinen päivittäminen on lopetettu 10/2012 mutta kirjoittelen tänne vielä silloin tällöin uusia käänteitä ja tietoja, joita eittämättä tämän prosessin aikana vielä tulee eteen.
- Mahdotonta! sanoi epäilys.
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
- Vaarallista! sanoi pelko.
- Turhaa! sanoi järki.
- Yritä kuitenkin, kuiskasi sydän. ♥
Kuka löytyi? Synnyttäjäkö vai joku muu?
VastaaPoistaAnteeksi utelu, mutta tää on todella mielenkiintonen asia kaikille adoptoiduille ja adoptiota harkitseville.
Tässä vaiheessa löysin isosiskoni, kun sitten myöhemmin sain PeLan kautta äitini terveiset, ne olivat aivan yhtä töykeät; ehkä töykeämmätkin. Siskon löysin Facebookin kautta ja biologisen äitini osoitteen osoitepalvelun kautta, jonka jälkeen lähetin hänelle heti kirjeen.
VastaaPoistaEi utelu mitään haittaa, mielelläni kerron, koska olet ihan oikeassa; mielenkiintoinen ja tärkeä asia tämä tosiaan on ja toivonkin että edes jotenkin tämän oman kokemukseni esiin tuomalla voin auttaa erilaisissa tilanteessa olevia adoptoituja sekä antaa vinkkejä sukunsa etsimistä miettiville.