Saadessani tutustua adoptiopapereihini, biologisesta siittäjästä ei ollut mainittu nimeä. Oli annettu vain faktoja mitä hän on syntymäpaikkakunnallani tehnyt. Hän on ollut julkisessa työssä ja hänet on tunteneet melkeinpä kaikki alueen asukkaat. Nämä tiedot tietäen rupesin tutkimaan Internetin ihmeellistä maailmaa.
Taas täytyy todeta, että Suomi on hyvin pieni maa! Sain eilen illalla tietää biologisen siittäjäni nimen. Hän on jo vanha mies, mutta hyvä tuuri jatkuu eikä hän ole vielä siirtynyt manan majoille. :) Kirjoitin hänellekin kirjeen ja lähetin sen tänään. Kirje oli hyvin samantyylinen kuin se, minkä biologiselle synnyttäjälleni lähetin, mutta ehkä hieman suppeampi johten siitä, ettei hänellä ole ollut minuun minkäänlaista kontaktia; muuten kuin hedelmöitysvaiheessa tietysti.
Mies ei tunnustanut minua omakseen, ja voin kuvitella että tämä asia on ollut Kertulle kova paikka. Kukapa ei haluaisi lapsensa isän tunnustavan isyyttään, jos isä kerran on tiedossa - kuten se nyt yleensä varmasti aina on. Pyysin tunnustusta kirjeessä. Juridisesti en sitä halua, mutta haluaisin miehen tunnustavan tosiasian ja ilmaisevansa sen jollakin tavalla. Ehkä se auttaisi myös Kerttua asian hyväksymisen kanssa. Haluaisin, että synnyttäjäni voisi antaa itselleen anteeksi itseään painavan asian. Minä olen sen anteeksiannon tehnyt jo adoptiovaiheessa yksivuotiaana, sikäli kun minun anteeksiannollani on merkitystä.
Minä olen asian kanssa rauhassa ja toivoisin, että myös biologiset vanhempani voisivat tahoillaan olla.
Jälleen kerran, olen saanut tiedot omia reittejäni Internettiä hyväksi käyttäen; Suomi on pieni maa ja aina joku tuntee jonkun. Pitää vain osata etsiä oikeasta paikasta oikeat henkilöt ja nettilinkit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com