Kaivoin tänään kasvimaan vanhan pensasmaan paikalle. Lapioin kaksinkertaisen leveyden ja lapion mitallisen syvyyttä. Katkoin vanhoja pensaan juuria ja viskelin niitä menemään. Olin lapioinut takalaidan liiankin syväksi ja jouduin täyttämään sitä vähän loppumaan mullilla.
Siinä lapioidessani auringon paisteessa ajattelin, että mun kesiä näyttää kuvaavan sana "kaivelu". Tänä vuonna tosin kaivelen konkreettisesti multaa - viime kesänä juuria(ni). Aika kuvaavaa tämä mullankin kaivelu tosin mielestäni on.
Päälymulta on vain pinta, sen alta löytyy koko maailma. Juuria tuli vastaan jatkuvasti, yllättäviäkin ja erilaisia kuin olisin äkkiseltään ajatellut Pensashanhikin juuriston keskeltä löytyvän. Niinhän siinä kävi tässä adoptiossakin. Se, mitä luulin olevan, olikin sitä "pintamultaa"; sen alta löyty maailma. Biologisia sukulaisia siellä täällä ja vähän tuolla ja osa jää varmaan vielä pimentoonkin.
Lapioin biologisten juurienikin kanssa vähän liian syvälle, vaikka yritin pysyä ns. pinnallisen asiallisena, päädyin kuitenkin liian syvälle. Harmi vain, ettei tässä tapauksessa mullan takaisin laittaminen onnistu. Syvyys on aiheuttanut kuilun, joka ei täyty ainakaan aidosti; siihen jää aina ontto kaiku. Samalla siinä katkesi niitä juuria, suuria emäjuuria. Osan rikkajuurista olin jo heittänyt muutenkin ylilaidan, kaikkea pahuutta ei kannata mukanaan kantaan tai kontolleen ottaa.
Maailmani, tämän aidon ja biologisen, leveys on nyt hyvä. Maailmat limittyvät toisiinsa ja tekevät elämästä ns. kaksinkertaisen. On vain mahdollisuus onnistua kun tekee perustukset hyvin, minäkin tein tuohon kasvimaahan sanomalehtikatteen. Se ei ole niin läpäisemätön kuin mansikkamaan kate; siitä pääsee vähän ehkä niitä rikkaruohoja läpi mutta mikäli ne alkavat ärsyttää niin nehän voi näppärästi napata irti.
Vähän sama biologisen suvun kanssa, jos sieltä ne rikkaruohot päättävätkin nousta olemaan ja osoittautuvat todella ikäviksi, niin ne voi aina karsia listalta pois. Näyttää olevan muutenkin "muodissa" tuo toisten ylenkatsominen ja unohtaminen ainakin toisen puolen suvun kesken. Mitäs sitä yhteyttä kehenkään pitämään jos asiat eivät mene kuin itse haluaa. Näppärää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com