Ikävä

Näin viime yönä unta veljeni perheestä. Olen nähnyt nuorena unia sisaruksista, joita minulla ei siis tietojeni mukaan silloin vielä ollut. Yleensä heräsin semmoiseen tyhjään tunteeseen; olisin niin toivonut, että minulla olisi ollut sisaruksia. Tänä aamuna heräsin onnellisena, minulla on veljiä! :)

Selitin untani ystävälleni ja hän totesi ykskantaan, että "sulla on hirviä ikävä niitä." Niin onki. Tätä ei vaan vieläkään osaa aina tunnistaa tätä ikävää kun ei ole tämmöistä ennen tuntenut. Siis kyllähän minulla koti-ikävä on joskus ollut, mutta ei se ole ollut samanlaista. Miestäkin on välillä ikävä, mutta erilaista sekin.

Unessa olin veljeni luona käymässä ja hääräsin siellä kaikkea mitä nyt yleensäkin esim. kotona häärään. Minulla oli koko ajan vahva tunne, että vaikka olen kylässä niin olen kuitenkin kotona, omieni joukossa. Se oli hieno tunne!

Ikävöin myös pikkuveljeäni, jota en ole vieläkään päässyt tapaamaan. Elän toivossa, että tänä kesänä ehdimme nähdä porukalla vaikkapa isoveljeni luona kaikki. Pojat ovat aika samanoloisia vaikka erilaisia, hauskoja tyyppejä molemmat. Uusi työni vain on vuorotyötä ja monesti viikonloputkin kuluvat töissä; toivottavasti saan jotain "velivapaata" jossain välissä pidennetyn viikonlopun verran ja pääsen etelään. :)

Ikävöin tietysti myös sisariani, olisi hienoa saada tuntea heidätkin mutta no... elämä on. Työpaikoilla jne olen aina tullut miesten kanssa paremmin toimeen ja niin se näyttää menevän myös sisarusten kanssa; pojat tuntuvat omemmilta kuin sisaret. Saa olla mitä on, ei tarvitse varoa puheitaan tai esittää mitään muuta. Ei minusta ole hienostelemaan sanomisiani, sanon mitä ajattelen vaikkakin ehkä olen oppinut asiakaspalvelutöissä esittämään asiat diplomaattisemmin.

Teininä olin hyvinkin ehdoton ja töksäyttelin totuuksia tulemaan toisensa perään, mutta eihän se aikuisten maailmassa ihan niin mene. Olin olevinani muita fiksumpi ja naureskelin pissiksille, mutta itseasiassahan sitä oli ihan yhtä tyhmä kuin ne muutkin! :) Mitä vanhemmaksi sitä on tullut niin sitä tyhmemmäksi on muuttunut ja mustavalkoiseen maailmaan on tullut harmaita sävyjä väliin. Periaatteita on, mutta myös kykyä nähdä niiden taakse. Onneksi.