No johan pomppas

No nyt on kyllä joillain lähteneet mopot lapasesta.

Minä en minkään kuulopuheen mukaan kirjoita, kirjoitan sen mukaan mitä asianomaiset (tark. tapahtumat omakätisesti eläneet ja kokeneet) ovat minulle kertoneet ja mitä olen niistä viranomaispapereista lukenut. JA OMISTA TUNTEISTANI, MIELIKUVISTANI JA AJATUKSISTANI, en nyt joka kohtaan viitsi pistää lähdetietoa, että onko ajatus omani vai joku muu tieto. Olettaisin lukijoiden omaavan sen verran sisälukutaitoa.

Kerttu on varmasti ollut hyvä äiti pikkusiskolle, mutta ei ikävä kyllä muille. Mutta eipä siitä tässä postauksessa sen enempää. Tätähän ei ole pakko pikkusiskon lukea ja ahdistua, kuten ei ”isosiskon” tai kenenkään muunkaan. Omassa blogissani voin kertoa omista tunteistani, ja kyllä, katkeruus on yksi niistä tunteista tällä hetkellä. Olen katkera siitä mitä veljeni ovat saaneet kokea (lähinnä pohjautuen niihin virallisiin dokumentteihin), katkera siitä, etten itse ole tuntenut veljiäni aiemmin ja katkera siitä että maailmassa on paljon muutakin paskaa tällä hetkellä kuten rasismi ja muukalaisviha. Olen monesta asiasta katkera, joten totta kai se tulee kirjoituksessa läpi. Joinakin päivinä olen ihan eri tunnelmissa, jolloin ei rasita mikään enkä ole kenellekään vihainen tai katkera mutta tällä hetkellä mennään tällä tunteella.

Varmasti Kerttu on muuttunut, eihän tässä muuten tällainen baliikki olisi syntynyt. Hyvä niin. Ihminen voi toki muuttua, miten paljon, niin se on tietysti eri asia. Olen varmasti tullut sukuuni, niin biologiseen kuin oikeaankin, kun saan hämmennettyä pakkaa näin lahjakkaasti. Hyvä homma, ajatuksia pitää herätä. Ehkä niitä herää muissakin kuin kommentoijissa.

Kukkahattutätihän minä olenkin, toivon kaikille hyvää ja yritän ymmärtää. Jossain vaiheessa vain se ymmärrys ei riitä, ei sitten millään. Olen julma ihminen, tunnen vihaa. Tunnen myös rakkautta, ikävää ja vihlovaa kipua niiden puolesta, keitä rakastan. Olen ihminen. Mutta… Jumalahan on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. ;)