Elossa on!

Sain siis Pyhäsalmen srk:sta viestin, ja kehotuksen ottaa yhteyttä Ylivieskan maistraattiin, jonne olinkin sitten yhteydessä. Sain sieltä kotiin kirjeen, josta kävi ilmi jo verkkopalvelun kautta tietooni saamat asiat mutta niiden lisäksi nimien alla oli kohta "kuolin päivä", jonka kohdalla oli kaikilla viivat - eli elossa ollaan! :) Niin on myös biologinen synnyttäjäni.

Tänään tuli televisiosta Kadonneen jäljillä, jossa 38-vuotias Carita etsi kreikkalaista isäänsä, jota ei ollut nähnyt koskaan. Isä löytyi ja samaan syssyyn myös kaksi siskoa. Carita otettiin heti hyvin lämpimästi vastaan ja osaksi perhettä. Voi kun minäkin toivon, että mikäli minulla on sisaruksia, niin hekin ottaisivat minut edes lämpimästi vastaan!

Kerroin tuossa aiemmin, että naispuolisen pikkuserkkuni lisäksi pistin siis viestiä kahdelle miespuoliselle Önnönnöölle. En ole saanut heiltä mitään vastausta vieläkään. Vähän vainoharhainen kun olen, niin tietysti mietin että johtuneeko siitä, että molemmat tuntevat Kertun hyvinkin... eli voivatko olla peräti mun veljiä?! Laitoin nimittäin myös ne kaveripyynnöt, joihin kirjoitin että olen lähettänyt viestiä. Sen kaveripyynnön he kyllä näkevät etusivullaan suoraan ja sitä kautta pitäisi siis myös se minun viesti mennä perille. Saapa nähdä. :)