Kävin Helsingissä ja päätin kirjoittaa tänne vähän kuulumisia tapaamisesta. Kyseessä oli siis Pelan ja Aikuiset Adoptoidut ry:n yhteinen tapaaminen, jonka aiheena oli varhainen vuorovaikutus ja sen merkitys adoptoidun elämässä, alustajana toimi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
Sinkkosen osuus alkoi mielestäni hieman jaarittelevasti, hän kertoili sinällään mielenkiintoisia yksityiskohtia mm kv-adoptoitujen lasten terveystilastoista, mutta kun ne nyt eivät sinä päivänä jaksaneet kiinnostaa kun aiheen piti käsitellä varhaista vuorovaikutusta tai sen puutetta ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Aiheeseen päästiin lopulta mutta aika loppui kesken juuri kun päästiin keskustelun makuun kunnolla. :/ No, mutta sain itselleni ainakin hyviä näkökulmia Sinkkoselta ja uutta tietoakin.
On hienoa olla porukassa, jotka ymmärtävät tasan mitä itse ajattelee. Usein ulkopuolisen on hankala käsittää mitä tarkoittaa kun on onnellinen perheestään mutta silti jumalattoman surullinen yhtä aikaa tai kun olisi halunnut elää tätä elämää mutta omaten sen toisen suvun kuitenkin kanssa. Biologisten vanhempien olemassaolo on aika turha kun on hyvät adoptiovanhemmat, mutta se muu suku siellä niiden takana! Se koko maailma! Ne veljet!
Myös pirullisille ja vihaisille tunteille on tuossa porukassa tilaa. Siellä saa vihata rauhassa ketä haluaa, saa olla katkera ja halveksia. Saa tehdä roisia pilaa ja nauraa paskaista naurua menneille. Se on puhdistavaa. Välillä on vaan pakko päästää ne negatiiviset ja ikävät tunteet pintaan, puhdistaa pöytää. Tuossa porukassa se on turvallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikäli haluat kirjoittaa minulle suoraan voit tehdä sen osoitteeseen iida.maalahti@gmail.com